Miten harrastusmahdollisuudet eroavat kotosuomeen verrattuna

Varmaankin aika monia kiinnostaa harrastusmahdollisuudet täällä Pietarissa. Kirjoittelen muutamista yleisistä lajeista, joita uskon ihmisten harrastavan siellä kotosuomessa. Todettakoon jo tässä vaiheessa, että mitään näistä lajeista / harrastuksista ei tulla tyrkyttämään kotiovelle, vaan täytyy olla oma-alotteinen ja uskaltaa lähteä kokeilemaan, miten asiat täällä päin toimivat. Useihin lajeihin liittyy Venäjälle ominainen byrokratia (esim. salille tai uimaan mentäessä lääkärintodistus omasta terveydestään on oltava mukana).

----------

Lenkkeily (lähinnä juoksu):
Lenkkeilyähän voi harrastaa käytännössä missä vain ja milloin vain. Täällä Pietarissakin se on tottakai mahdollista, kunhan muistaa muutamia pieniä yksityiskohtia. Aivan keskustassa ei kannata päiväsaikaan lenkkeillä, koska liikennettä on - miten sen nyt sanoisi - riittävästi. Henkilökohtaisella kokemuksella suosittelen aamulenkkejä 7:00 - 9:00 välillä. Täällä useat virastot, kaupat, kauppakeskuskset yms. aukeavat vasta yhdeksältä tai sen jälkeen, joten suurin osa ihmisistä menee yhdeksäksi / kymmeneksi töihin ja siihen aikaan muutkin ihmiset kömpivät koloistaan kadulle.

Juoksu ei ole harrastuksena täällä kovinkaan yleinen - olen nähnyt kolmen ihmisen lenkkeilevän itseni lisäksi. Vastaatulijoiden katseista voi myös päätellä, ettei joka päivä, tai edes joka vuosi, heitä vastaan tule juosten iPodista musiikkia kuunteleva, hikipäinen ihmisolento.

Sali:
Kuntosaleja täältä löytyy joka lähtöön. Ne voivat sijaita aivan Pietarin sydämessä tai metromatkan päässä hieman syrjäisemmällä seudulla. Hinta muodostuu sijainnin ja tarjonnan mukaan. Kuntosalit jaottelen oman mieleni mukaan kolmeen pääryhmään.

On hienostoihmisille tarkoitettuja moderneja sporttisaleja, joissa laitteet ovat aivan viimeistä huutoa ja tarjontaan kuuluu kaikki - mm. sauna, uima-altaat, solarium, personal trainer, hieronnat. Tällaiset fitness-klubit ovat melko yleisiä ja niistä saa maksaa itsensä kipeäksi (hihavakiona satoja, jopa tuhansia euroja kuukaudessa). Maksu voidaan vaatia vuodeksi etukäteen, enkä usko, että tällaiset paikat on tarkoitettu vaihto-opiskelijoille (täytyy muistaa, että Pietarissa asuu erittäin paljon erittäin rikkaita ihmisiä). Mutta jos haluat treenata rauhassa, niin näissä se on mahdollista.

Seuraava askel on normaalille kansalaiselle tarkoitettu kuntosali, josta löytyy yleisimmät laitteet (kuntopyörä, juoksumatto, taljat jne.) sekä hyvällä tuurilla myös irtopainoja. Usein tarjontaan kuuluu perusjumpat - yläkroppa, alakroppa, bodypump, mitä-näitä-nyt-on. Näistä saleista joutuu maksamaan noin 900-1600 ruplaa kuukaudessa (25-40 € / kk). Joihinkin paikkoihin voi sisältyä sauna ja uima-allas, vähintään suihku pitäisi löytyä. Yliopistoilla on sopimuksia tämän tason kuntosalien kanssa, joten tiettyjen salien palveluista saa jopa 50 % alennusta.

Viimeiseen kategoriaan asetan niin sanotut Rocky-salit. Myös paljon käytetään nimistystä Spartan warrior -club. Näiden paikkojen kuukausimaksut eivät päätä huimaa; joitakin satoja ruplia kuukaudessa (5 - 15 € / kk) ja tarjolla tuskin on tytöille tarkoitettuja fitness-laitteita (ainakin näillä salilla käyvien mielestä laitteet on tarkoitettu tytöille). Ja luulen, että salien ohjelmaan ei myöskään kuulu jokatiistainen vatsa-pakara-jumppa. Tarjolla on kylmää rautaa ja ei-ehkä-niin-puhtaasti tuloksia saavuttaneita herroja. Suihku on....ehkä. Tämä taso on tarkoitettu tosimiehille ja näitä voidaan kutsua hyvällä omalla tunnolla punttisaleiksi.

Uinti:
Jotkut pienet uimahallit toimivat kuntosalien yhteydessä, mutta löytyy täältä oikeitakin uimahalleja, joissa on leveät, 25 m tai 50 m pitkät  altaat. Yksi uintikerta on 15+45 min ja maksaa noin 100 ruplaa (2,5 €). Esimerkiksi kahdeksan kerran monikertalippu tiputtaa yhden kerran hinnan 80 ruplan paikkeille (2 €). Lisäksi hinnat on yleensä jaoteltu kolmeen osaan - aamu, päivä, ilta, joista päiväaika on halvin (9.45-17.00). Aivan keskustassa ei käsittääkseni ole tavallista uimahallia, mutta metrolla pääsee usean hyvän hallin viereen.

Jalkapallo, jääkiekko, sähly jne:
Joukkuelajeja täältä varmasti löytyy, mutta niihin liittyminen voi olla hankalaa. Luulen, että esteeksi voi nousta kielimuuri. Itse pelailemme potkupalloa asuntolan asfalttipihalla - ei ehkä fiksuin paikka, mutta eipä täällä nurmeakaan kovin lähellä ole.

Hiihto, laskettelu, lumilautailu:
En tiedä, kuinka moni Pietarilainen hiihtoa harrastaa, mutta ei täällä talvisin ainakaan kaduille latuja vedetä. Nopean tutkimisen perusteella lähistöllä (~50km säteeltä) löytyy joitakin hiihto/laskettelukeskuksia, jotka ainakin kuvien perusteella vaikuttavat ihan päteville paikoille; pitänee käydä talvella katsastamassa. Kesällä näissä paikoissa voi usein harrastaa alamäkipyöräilyä / mäkiautoilua ja joissakin toimii kesällä niin sanottu elämyspuisto (kiipeilyratoja yms.).

Judo / lukkopaini / ampumapaini / karate / nyrkkeily jne:
Venäjälle on tullut ilmeisesti vasta viimeaikoina enemmän muotiin erilaiset taistelulajit, koska täällä näkee vähän joka paikassa ilmoituksia niistä. Tai sitten ne ovat aina olleet pinnalla. Treenaamaan pääsee suhteellisen helposti, jos osaa vähän venäjää. Kurssit tietenkin maksavat, mutta ei mitenkään hirveästi - alkeiskurssi noin 2000 ruplaa kuukaudessa (50 €/kk). Joissakin lajeissa voi olla kuitenkin vaikea löytää kehittyneempää treeniseuraa, esimerkiksi eräällä brassijiujitsukurssilla harjoitusten vetäjä oli vielä itsekin valkoisella vyöllä. En kuitenkaan epäile, etteikö täällä sitä olisi.

Snagarifighting:
Suomalaisten rakastama laji, jota harrastetaan yleensä klo 3:00-6:00 välillä (aamuyöllä), on yleinen myös täällä Pietarissa. Jostain syystä Venäläiset nuoret miehet ovat kuulemma hyvin herkästi nyrkkejään heristeleviä herrasmiehiä. Ilmeisesti ajatusmaailmaan ja kulttuuriin kuuluu se, että välejä ei voi selvittää puhumalla - tai muuten järkevällä tavalla. Tästä syystä yöelämässä kannattaa käyttäytyä kunnolla.

Jos haluaa kokeilla, miten niin sanottu nakkikioskiheijari* tai toinen suosittu Suomalainen hyökkäystyyli, avarilla korvaan -isku**, puree Venäläisiin, onnistuu se suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Suomessa. Täällä harrastusta voi kuitenkin venyttää hieman pidemmälle, koska melko moni baari on auki aamu kuuteen asti. Snagarifightingin säännöt saattavat erota hieman Suomen säännöistä (1-vs-1, ei aseita), joten kannattaa olla varovainen, jos haluat välttämättä tätä lajia kokeilla. Laji luokitellaan niin sanottuihin extreme-harrastuksiin.

*Sivulta heilauttamalla lyöty epätarkka päähän, yleensä kasvojen alueelle, kohdistettu isku. Osuessaan voi aiheuttaa kasvoihin vakavia vaurioita. Tilastollinen todennäköisyys on kuitenkin niin sanotun ohihuitomisen puolella.
**Avokämmenellä korvaan kohdistettu lyönti, joka aiheuttaa korvakäytävässä nopean paineen nousun ja voi johtaa tajunnan menetykseen. Vastaanottavan osapuolen tärykalvo voi olla tämän iskun aikana melko pinkeänä.
----------

Muitakin lajeja tietenkin pääsee kokeilemaan / harrastamaan; keilailu, tennis, koripallo, värikuulasota, kalastus, golf, pyöräily, seinäkiipeily, jne jne... Yhteenvetona voisin sanoa, että treenaus- / harrastusmahdollisuuksia on aivan samalla tavalla kuin Suomessa. Esteeksi voi kuitenkin muodostua kielen puutostila, kallis hinta, laiskuus tai kaikkien edellä mainittujen yhdistelmä.