1) Miksi kaikki jääkaapit Suomesta viedään Venäjälle?
2) Onko kaikissa autoissa siellä maadoituskaapeli ja jos on, niin miksi?
3) Haiseeko siellä pahemmalle kuin Suomessa?
4) Miksi venäläiset sanoo juoneensa grammoja vodkaa eikä deseinä/litroina?
_________________________________________________________
1) Jos jääkaappeja tosiaan Venäjälle viedään (en ole ennen tällaista kuullut), niin luulen, että sillä kierretään Suomessa voimassaolevia tiukkoja kierrätyssäädöksiä ja -lakeja. Tämä on siis vain minun oletukseni ja arvaukseni. Oletuksen taustalla on Venäjällä voimassa olevat kierrätyslait ja -säädökset. Ai mitäkö ne ovat? Hyvä kysymys, koska niitä ei ole.
Venäjällä kierrätys ei toimi. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Venäläiset eivät usko kierrätyksen kannattavan. Heidän mielestään siitä ei saa millään kannattavaa liiketoimintaa tai se ei ole mitenkään päin tai missään mielessä järkevää. Esimerkiksi täällä ei tunneta mitään pullo- tai tölkkipantteja ja mm. asuntolassamme kaikki roskat menevät samaan roskikseen. Ainoastaan suuret vesiastiat kerätään erilleen.
Askel parempaan päin on kuitenkin jo otettu ja Venäjällä toimii muutamia firmoja kierrätyksen puolesta. Suurin osa näistä on kuitenkin pieniä yrityksiä, jotka toimivat vapaaehtoistyövoimalla. On olemassa kuitenkin koko Venäjän laajuudella toimivia jätehuoltoyrityksiä, jotka todella haluavat parantaa Venäjän jätteenkäsittelyä.
Venäjän ministeriön antamien tietojen mukaan vain 30 % (3,5 miljardia tonnia vuodessa) kaikesta Venäjällä syntyvästä jätteestä käsitellään tai kierrätetään jollain tavalla. Suurin osa tästä, sekä loput kahdeksan miljardia tonnia käsittelemättömänä, dumpataan kaatopaikalle. Jätettä kerääntyy vuodessa 81 tonnia yhtä Venäjän kansalaista kohden. Yhdyskuntajätteestä kierrätetään vain noin 5 % ja esimerkiksi Venäjän suurimmalle kaatopaikalle viedään joka vuosi yli neljä miljoonaa kuutiometriä jätettä - käsittämättömiä määriä.
Vertailun vuoksi:
Suomessa kaikesta jätteestä käsitellään noin 99,5 % (~60 % käsitellystä jätteestä kuljetetaan kaatopaikalle) ja yhdyskuntajätteestä kierrätetään huikeat 54 % - hyvä Suomi! Kaikenkaikkiaan Suomessa syntyy jätettä noin 85 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä tarkoittaa 17 tonnia yhtä kansalaista kohti (yhdyskuntajäte noin 400 - 500 kg / vuosi / asukas, loppu tulee teollisuudesta).
Vaikka kaikki Suomen vanhat jääkaapit ja pakastimet vietäisiin Venäjän suurimmalle kaatopaikalle, ei niistä syntyvää romukasaa varmaankaan edes erottaisi muusta jätteestä - niin surullista kuin se onkin.
2) Maadoituskaapeleita näkee täällä hyvin usein, mutta ei niitä kaikissa autoissa ole. Ilmeisesti pääajatus kaapelissa on auton maadoittaminen niin, ettei sähkövarausta synny kuljettajaan / matkustajiin vaatteiden hangatessa Ladan genuiininnahkapenkkejä vasten. Ja koska esimerkiksi USA:ssa useat polttoaineasemat ovat syttyneet tuleen staattisen sähkön aiheuttaman kipinän vuoksi, voidaan olettaa, että maailma on pikkiriikkisen turvallisempi paikka maadoituskaapelien avulla... kai... Havaintojen perusteella paikalliset eivät kuitenkaan tiedä, että katkennut tai kulunut maadoitin ei toimi, koska kaapeli ei enää ole kontaktissa maahan...
3) Olen tutkinut nyt kahden viikon ajan Pietarin ulkoilmaa ja asuntolamme sekä muiden rakennusten sisäilmaa. Jotta voisin todeta, haiseeko täällä pahemmalle kuin Suomessa, on ensin tiedettävä, mitä pahalle haiseminen tarkoittaa.
Hajuaisti on vielä nykyäänkin melko vähän tutkittu ihmisen aisti. Se perustuu siihen, että hajumolekyyli ärsyttää liikkuessaan hajureseptorisoluja, jotka vaikuttavat suoraan tunne-elämää säätelevään aivojen osaan. Aistimukseen vaikuttaa hajumolekyylin kemiallinen rakenne, sen pitoisuus hengitysilmassa sekä haistelijan omat tottumukset. Pahalle haisemista ei siis voida luokitella tässä tieteellisessä tutkimuksessa muuten, kuin että hajureseptoreiden ärsyttäminen saa aikaan hermoratojen kiristymistä pääni sisällä. Satunnaisesti tämän hermoratojen kiristymisen voi havaita myös ulkopuolinen tarkkailija niin sanotun oksennusrefleksin muodossa.
Voisin lähteä pohtimaan asiaa siltä kannalta, että Suomessa ilma on yleensä erittäin raitista ja puhdasta - niin sisällä kuin ulkona, eikä hajumolekyylit ainakaan pienemmissä kaupungeissa pahemmin ärsytä reseptorisolujani. Pietarin kaduilla kulkiessa hengitysilmaan on sekoittuneena usein pakokaasuja sekä muita pienhiukkasia, jotka kiristelevät hajuaistin kautta aivokuoren hermosoluja. Ei kuitenkaan kovin pahasti ja siihen tottuu melko nopeasti. Kaupungin viemäriverkoston avokaivoista, joita on melko paljon, tulee satunnaisia pöllähdyksiä, jolloin reseptorisolut ovat melko kovilla.
Julkisten rakennusten sisäilma on poikkeuksetta raitista ja puhdasta, mutta eräs hajureseptoreille raju paikka on asuntolamme suihkuhuone - tosin lähinnä aamuisin ennen kuin kukaan on ehtinyt käydä suihkussa. En tiedä, onko viemärin tuuletus unohdettu viedä katolle vai onko suihkun viemäri asennettu väärin, mutta suihkussa haisee aamulla ihan rehellisesti sanottuna ihmispa*.
Tämän laajahkon tutkimuksen yhteenvetona voisin ilmoittaa tulokseksi, että kyllä, täällä Pietarissa haisee keskimäärin pahemmalle kuin Suomessa. Mutta en kuitenkaan sanoisi, että täällä kokoajan pahalle haisee. Jatkotutkimuksia voisin tehdä keväällä toteutettavalla trans-siperian junamatkalla, jolloin saan hieman kattavamman otoksen Venäjän ulkoilmasta.
*Sana lyhennetty suomen kielen lyhennyssääntöjen mukaisesti.
4) Selvittääkseni painomitan mysteerin, vierailin Pietarin eräässä kuuluisassa museossa - nimittäin votkamuseossa. Ihmettelin pitkään tislaamiseen käytettyjen instrumenttien kauneutta sekä loputtomia votkapulloja ja -pikareita. Lopuksi menin museon yhteydessä toimivaan votkaravinteliin ja tilasin annoksen maailman parhaimmistoon rankattua Beluga Gold Line -votkaa. Eipä se pieni pikarillinen niin järin halpa ollut, mutta maistui melko hyvälle. Tuskin kuitenkaan erottaisin sitä Russian Standard Gold -votkasta, joka on mielestäni paras korkealle brändätystä Russian Standard -kolmikosta.
Mitä museossa selvisi? Ainakin se, että puhdas votka painaa 953 g/litra ja optimaalinen maku saavutetaan 40 % etanolipitoisuudella. Näin ainakin kuuluisan votkatutkija Dimitri Mendelejevin (1834 - 1907) mukaan. Mendelejev tunnetaan myös pienemmistä saavutuksistaan, esimerkiksi alkuaineiden jaksollisen järjestelmän keksimisestä / kehittämisestä. Siis kiitos Mendelejevin, nykypäivänkin votkat sisältävät noin 40 % etanolia.
Votka-sanaa on käytetty ensimmäisen kerran 1600-luvulla ja sitä on periaatteessa valmistettu jo 1400-luvulla, joten tällä elämän eliksiirillä on melko pitkät juuret Venäjällä. Votkaa alettiin pullottaa vasta sen jälkeen, kun Venäjä oli voittanut Isänmaallisen Sodan Napoleonia vastaan 1812 ja votkaa alettiin viedä Ranskaan. Ihmiset halusivat Ranskassa ostaa tätä "Napoleonin voittaneiden sotilaiden ihmejuomaa". Ennen vuotta 1885 votkaa myytiin Venäjällä reiluhkoissa 12,3 litran ämpäreissä.
Kaikkihan tietävät, että sana votka (водка) on hellittelymuoto sanalle voda (вода) - vesi, ja tarkoittaa siis oikeastaan pientä vettä. Mutta kaikki eivät varmaаnkaan tiedä, että 1914 Venäjällä astui voimaan kieltolaki, joka kielsi votkan valmistamisen ja myymisen. Tämän piti hillitä Venäjällä aivan lapasesta lähtenyttä juoppoutta. 1917 Bolshevikkien vallankumouksen jälkeen moni votkanvalmistaja pakeni ulkomaille vieden mennessään votkareseptit ja tislauksen jalon taidon. Kun herra Josef Stalin, jolle saattoi alkoholi maistua hieman reilummalla kädellä, astui pääsihteerin paikalta Leninin tilalle johtoon, kumosi hän kieltolain vuonna 1924. Myöhemmin hän määräsi jokaiselle rintamalla olevalle sotilaalle 100 grammaa 40 %:sta votkaa / päivä / sotilas. Tämä määräys oli sotaveteraanien mielestä elintärkeä puna-armeijalle. Sota, jota silloin käytiin on Venäjällä nimeltään Suuri Isänmaallinen Sota (II Maailmansota) ja kyseinen sota on säilynyt Venäläisille hyvin tärkeänä ja kunniallisena tapahtumana.
Painomitta on siis periytynyt tästä. Nykyään Venäjällä normaali ravintola-annos votkaa on juuri tuo Stalinin sodan ajaksi määräämä 100 grammaa*. Usein votka tilataan karahvissa (250 - 1000 grammaa) ja kyytipojaksi otetaan esimerkiksi suolakurkkua, sitruunaa, suolaista lihaa tai mätiä. En tiedä, toimiiko tarjoilu rintamalla vielä nykyäänkin.
*Ei sitä kukaan tietenkään vaa'alla mittaa, mutta sanotaanko, että annos on ihan reipas. Selvennykseksi ja muistutukseksi vielä: Suomessa ravintola-annos votkaa on 4 cl eli noin 38 grammaa. Iso-Britanniassa ravintola-annos on säälittävä 2,5 cl eli 24 grammaa.
_________________________________________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti