Ajattelin näyttää teille, rakkaat lukijat, Pietarin metroverkoston asemia ja kertoa hieman faktaa tästä erittäin monimutkaisesta rakennusprojektista, joka paisuu ja jatkuu edelleen (aikataulu joidenkin arvioiden mukaan 20 vuotta myöhässä...). Tämä niin kuuluisa metro on monessa mielessä mieleenpainuva ja erikoinen. Sen suunnittelu aloitettiin 1889 ja ensimmäiset asemat avattiin usean vastoinkäymisen jälkeen 1955. Pietarin metro on sen jälkeen kuljettanut miljoonia ja miljoonia matkustajia. Nykyään siinä on viisi linjaa ja metrolla tehdään päivittäin 2,5 - 3,5 miljoonaa matkaa.
Mikä tekee metrosta niin erikoisen? Esimerkiksi sen sijainti. Metrot kulkevat keskimäärin 60 metrin syvyydessä (syvin kohta ~110m) ja vain kolme asemaa 64:stä sijaitsee maan pinnalla. Tunnelit on rakennettu syvälle maan uumeniin muutamasta eri syystä; metrojen ei haluttu häiritsevän normaalia elämää, metrojen täytyy kulkea jokien ja kanavien ali rakennusteknisesti erittäin haastavassa maaperässä - suomaastoa koko kaupunki - ja lisäksi kylmän sodan aikana metroasemista tehtiin samalla väestönsuojia, tosin niin tehdään vieläkin. Asemat on yleensä varustettu tehokkaalla ilmansuodatusjärjestelmällä sekä räjähdyksiä kestävillä ovilla.
Joistakin metroasemista voi havaita eri aikakausien arkkitehtuurin sekä vallitsevan ajatusmaailman. Osa asemarakennuksista ja laitureista on koristeltu hätkähdyttävän yksityiskohtaisesti. Löytyy esimerkiksi graniittiin ja erivärisiin marmoreihin kaiverrettuja erilaisia kuvioita ja patsaita, myös metalli on usein vahvasti esillä. Patsaat ja taulut voivat esittää esimerkiksi onnellista kotitöitä tekevää vaimoa tai lihaksikasta aviomiestä, joka työskentelee tehtaalla ilman paitaa. Valaistus on yleensä suunniteltu hyvin ja se viimeistelee upeat asemat.
Metrolla on erittäin helppo ja halpa matkustaa. Yksi poletti maksaa nykyään 25 ruplaa (noin 60 snt) ja sillä saa ajella niin paljon kuin sielu sietää, kunhan pysyy asemien porttien sisäpuolella. Saatavilla on tietenkin monenlaisia pakettitarjouksia ja kuukausikortteja. Nykyään useimmilla asemilla nimet ovat esillä myös latinalaisilla kirjaimilla ja reittiohjeita on jopa englanniksi, toisin kuin pari vuosikymmentä sitten.
Eräs erikoisuus on metron salamyhkäisyys - metroasemien sisäpuolelta ei saa ottaa valokuvia, syytä he tuskin tietävät itsekään. Valokuvaamisesta rapsahtaa 100 ruplan (2,5 €) sakko, joka itsessään ei ole suuren suuri, mutta sen maksaminen on hyvin monimutkaista - ainakin näin olen kuullut.
---KOKO PÄIVÄ METROLLA---
Lähdin aamupäivällä yksin kiertämään metroasemia ja niiden lähiympäristöjä. Valitsin linjaksi numeron yksi, joka on Pietarin ensimmäinen ja samalla vanhin linja. Ostin 25 matkan kortin, joka maksoi 490 ruplaa (~12 €). Kassaneiti ei ilmeisesti aluksi ottanut selvää puheestani, koska kysyi uudestaan, monenko matkan kortin halusin. Taitaa olla vielä "hieman" suomiaksenttia puheessani. Olisin voinut käyttää perisuomalaista tapaa ja lisätä hieman äänenvoimakkuutta sekä hidastaa puhetta, mutta toistin kuitenkin rauhallisesti haluamani matkamäärän - perille meni.
Aseman portista sisään, liukuportaita noin 80m alaspäin ja metroon. Kohteena oli päätepysäkki - Станция Проспект Ветеранов (Veteraanien katu -metroasema). Oletin, että kauimmainen pysäkki olisi vienyt minut totaaliselle lähiöalueelle, olihan asema kuitenkin aivan Pietarin laidalla. Ei - hieman ränsistyneitä kerrostaloja, ei muuta ihmeellistä. Pieni kävely lähiympäristössä osoitti, että paikalla on aivan tavallisia kauppoja, kahviloita, kioskeja, linja-autot ja marshrutkat (minibussi) kulkevat, autoja siellä täällä... Hämmästyneenä hyppäsin takaisin metroon.
Matkailun varrella ehdin tarkastella Venäläistä metrokulttuuria monen tunnin ajan. Ihmiset lukevat sanoma- ja aikakauslehtiä sekä kirjoja, tekevät ristikoita, nukkuvat, syövät, juovat, kuuntelevat musiikkia ja niin edelleen. Kuulutukset kehottavat antamaan istumapaikan vanhuksille, naisille ja lapsien kanssa matkustaville - ja niin myös toimitaan. Useat nuoret parit halailevat liukuportaissa ja asemilla. Mietin omaa tyttöystävääni ja mieleni valtaa ikävän tunne, joka kouraisee vatsanpohjaa.
Käyn jokaisen aseman ja lähitienoon läpi. Mitä lähemmäs keskustaa kuljemme, sitä enemmän metroon tulee ihmisiä - alkaa olla tungos. Keskustassa asemien lähellä on paljon nähtävää: muistomerkkejä, hienoja rakennuksia, patsaita, puistoja, kukkaistutuksia, kauppakeskuksia ja bulevardeja. Lisäksi linjan vanhimmat ja hienoimmat asemat ovat keskustan tuntumassa. Kun seuraavaksi menen asemalle ja liukuportaita alas, katson ihmismassaa ihmetellen, kuinka paljon Pietarissa on naiskauneutta. Osa ihmisistä tuntuu olevan kiireisiä. Mietin, miksi he juoksevat ehtiäkseen metroon, niitä menee kuitenkin noin kahden minuutin välein. Noh, kiire on kiire.
Hyppään vaunuun ja kuuntelen tutun kuulutuksen "varokaa, ovet sulkeutuvat". Valot himmenevät, kun sähkömoottorit nielaisevat tarvitsemansa tehon kiihdytykseen. Korvat menevät lukkoon matkan varrella. Katselen ihmisiä. Metrolla matkustavat kaikki - mummot, papat, lapset, teinit, keski-ikäiset, juopot, poliisit, opiskelijat, vartijat ja muutama piispakin näkyi istuvan vaunussa.
Viimeisellä asemalla astun metrosta ulos - ei portaita? Vaunut tulivatkin tällä asemalla suoraan maan pinnalle. Päätepysäkki ei ole enää Pietarin maaperää, ja se näkyy. Aseman läheisyydessa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin juna-asema, pari kauppaa ja kahvilaa sekä muutama rakennustyömaa. Aivan valtava kerrostalokompleksi on rakenteilla aseman viereen. Ihmettelen sitä hetken, juon kuppilassa oluen ja lähden takaisin päin. Taisi olla omassa panimossa tehtyä vahvaa keskitummaa olutta, sen verran ytimekkäästi 70 ruplan (1,75 €) iso tuoppi jytki niin sanotusti suoraan kupoliin.
Reissu kesti kaikkiaan noin seitsemän tuntia ja oli tekemisen arvoinen. Autoin matkan varrella kolmea ihmistä, koska he olivat hieman eksyksissä. Aion käydä myös muut linjat läpi. Kuvia matkan varrelta alla olevassa videossa.
---
Tulevia aiheita:
- paperisota on ohi, miten opiskelu etenee?
- juttua Venäjän virkavallasta
- autoilu ja tuning Pietarissa/Venäjällä
- harrastusmahdollisuudet
- vastauksia lukijoiden kysymyksiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti