Venäläinen huumori

Mikä onkaan venäläisen huumorin syvin olemus? Sitä ei varmaan tiedä Ivan itsekään, mutta yritän tässä kirjoituksessa hieman selventää, mistä venäläiset vitsailevat ja kuinka vakavaa porukkaa he oikeastaan ovatkaan.

Lähdetäänpäs liikkeelle aivan perusasioista. Ulkomaalaiset ihmettelevät usein, miksi venäläiset eivät hymyile ja näyttävät lähes koko ajan maansa myyneiltä. Kuitenkin jokaisessa turistioppaassa kerrotaan, kuinka perin ystävällisiä venäläiset ovat. Olisin voinut kysyä vielä muutama viikko sitten, että missähän se ystävällisyys on, mutta joko siihen ystävällisyyden puutteeseen alkaa tottua tai sitten ihmiset alkavat olla hieman ystävällisemmän oloisia, koska ymmärrämme ilmeisesti toistemme puhetta jo jonkin verran. Kai.

Niin tosiaan, se hymyilyasia. Eri puolilla maailmaa ihmiset näyttävät tunteitaan eri tavalla. Amerikkalaiset ja Eurooppalaiset ovat herkästi hymyilevää kansaa, eikä hymyyn tarvita paljoakaan aihetta. Tämä koskee myös suomalaisia, niin oudolta kuin se saattaa äkkiseltään tuntua... Hymy tarkoittaa meille länsimaalaisille, että kaikki on ok. Totta kai hymyllä on erilaisissa tilanteissa erilainen merkitys. Venäläiset taasen hymyilevät, kun siihen on aihetta. Tämä tarkoittaa suomeksi tilannetta, jossa he tuntevat iloa ja ovat hyvällä tuulella. Kun heille on ystävällinen, saattaa joskus saada takaisin pienen hymyn häivähdyksen ja ystävällisiä sanoja.

On olemassa myös toinen ääripää: japanilaiset ja muut itämaan kansat, jotka hymyilevät lähes koko ajan. Tämän ominaisuuden on huomannut täällä opiskelijoista, jotka ovat juuri tuolta maailman toiselta laidalta. He hymyilevät koko ajan, kun puhut heille - sanot heille mitä tahansa. Päälle tulee yleensä vielä naurua, vaikka siihen ei olisi suomalaisen tai varsinkaan venäläisen mielestä mitään aihetta. En sitten tiedä, kumpi on parempi. Se, ettei hymyllä ole juurikaan merkitystä vai se, ettei hymyillä kuin tilanteissa, joissa se tarkoittaa erityisesti iloa ja hyvää oloa.

Venäläiset eivät siis ole välttämättä töykeitä, jos he eivät hymyile asiakaspalvelussa tai muualla.  Miksi silloin pitäisi hymyillä? He ovat siis neutraaleja.

Minkälaista läpäleissöniä pitää sitten venäläisille heittää, että he nauravat? Venäläinen huumori saattaa olla suomalaisen mielestä joskus melkoisen outoa. Se johtunee ehkä pääosin siitä, että suurin osa vitseistä liittyy jollain tavalla kielen monimuotoisuuteen ja sanojen kaksois(kolmois...nelois...vitois...)merkityksiin. Luulen myös, että suurimmalla osalla suomalaisista ei ole mitään käsitystä Venäjän erittäin pitkästä ja moninaisesta historiasta, joten monia vitsejä on vaikea käsittää. Jokapäiväinen tilannehuumori on kuitenkin mielestäni lähellä suomalaisten aivotuksia.

Vitsien sisältö liittyy usein poliittisiin johtajiin. Esimerkiksi Stalinista kertovat vitsit päättyvät yllättäen niin, että Stalin tappoi tai tapatti kaikki... Venäläiset osaavat nauraa itselleen sekä historialleen, joten muita vitsien aiheita ja sankareita ovat esimerkiksi useat neuvostoaikaiset erittäin typerät asiat, venäjän historian suuret nimet, miliisit, armeija ja jopa Chernobylin onnettomuus ja Siperian pakkotyöleirit. Pääosiin ovat päässeet myös useat kansallisuudet, suomalaiset mukaan lukien. Suomalaisia pidetään vitseissä huumorintajuttomina, hitaina, tyhminä, yksinkertaisina ja kylmää kestävänä väkenä. No ei se kovin kauas ainakaan osunut... Löytyy myös oma Pikku-Kalle, Vovochka (lellittelynimi Vladimirille), sekä oman alkuperäisväestön keskuudesta vitseihin ovat päässeet chukchit, joita pidetään kehittymättöminä, yksinkertaisina ihmisinä - eli vähän samansuuntainen näkemys kuin suomalaisista. Chukchit asuvat Alaskaa vastapäätä ja ovat Venäjän pohjoisin kansa. Tässä muutamia esimerkkejä vitseistä:

---

Stalin meni katsomaan jalkapallo-ottelua. Ottelu keskeytettiin puoliajalla. Miksi? Koska Stalin tapatti kaikki.

---

Opettaja kysyy oppilailta sanoja, jotka alkavat kirjaimella P. Vovochka nostaa iloisena kätensä ja vastaa "Persreikä!". Opettaja on kauhuissaan ja vastaa "Häpeä! Ei sellaista sanaa ole olemassakaan!". "Sepäs outoa", vastaa Vovochka, "Persreikä on olemassa, mutta sitä sanaa ei...?"

---

-10 °C Britanniassa laitetaan lämmitys päälle, suomalaiset vaihtavat T-paidan pitkähihaiseen.
-20 °C itävaltalaiset lentävät Malagalle, suomalaiset juhlivat juhannusta.
-200 °C helvetti jäätyy, suomalaiset voittavat euroviisut.
-273,15 °C absoluuttinen nollapiste. Atomien liike pysähtyy. Suomalaiset kohauttavat olkiaan ja sanovat: "Perkeles, pikkusen kylmä täällä, vai mitä?"

---

Ryhmä eläimiä pelaa korttia. Paikalla on karhu, susi, jänis ja kettu. Karhu sekoittaa pakkaa ja tokaisee "Ei sitten petkutusta! Jos joku huijaa, hänen likainen punaturkkinen naamansa saa uuden muodon."

---

"Petka, reputin taas testissä. Kyse oli siitä, missä Julius Caesar palveli. Sanoin heille, että hän palveli kuudennessa ratsuväkiarmeijassa". "Aa, sori, mun vika, Vasily Ivanovich. Siirrätytin hänet sillä aikaa seitsemänteen, kun olit poissa".

---

Neuvostoliiton uutislehdessä oli etusivun juttu: "Chernobyl saavutti viimeyönä viiden vuoden lämmöntuotantotavoitteensa neljässä mikrosekunnissa".

---

Chukchi istui puunoksalla ja sahasi sitä puun puolelta poikki. Venäläinen sanoo chukchille, että älä nyt hyvä mies siltä puolelta sahaa, tiput maahan, kun oksa katkeaa. Chukchi kohautti olkiaan ja jatkoi sahaamista. Oksahan katkesi ja chukchi räsähti maahan oksan kanssa. Maassa röhnöttävä chukchi käänsi katseensa venäläiseen ja sanoi "shaman".

---

Onko pakkotyöleirillä rankkaa? -Ainoastaan ensimmäisen kymmenen vuoden aikana.

---

Mies raahasi pikkupoikaa jalasta kadulla. Vastaan tulee vanhempi naisihminen, joka katsoo touhua huolestuneena. Hän sanoo: "Ethän sinä voi lasta noin raahata, häneltähän tippuu pipo päästä". Siihen mies tokaisee "Ei tipu, naulasin sen kiinni".

---

Viimeisen vitsin kertoi eräs venäjän kielen professori. Hän nauroi vitsille, paljon. Eipä siinä. Yhteenvetona voisin sanoa, että vitsit ovat lähes yhtä paskoja kuin Koneenrakennuskillan kotimaan kursioilla paskin vitsi -kilpailussa. Ja sen on paljon se.

----------------

Junaliput on nyt ostettu Moskovan reissua varten ja hostelli varattu. Ja jumanskekka, huomenna Suomeen! Voisinkin laittaa tähän tämän päivän byrokratian rattaiden ryntökulmien erisuuruuden aiheuttaman facebook-tilapäivitykseni:

"Tänään olen kokenut niin syvää vitutuksen tunnetta, mitä en ole ikinä aiemmin kokenut, enkä varmaan enää ikinä tule kokemaankaan. Kiitos tästä, Venäjän byrokratia. Mutta lopulta, lopultakin, jumalauta he pystyivät siihen lopultakin; he pystyivät rekisteröinti- ja viisumitoimistossa antamaan minulle jo maanantaista asti kaapissa olleen multiviisumilapun ja oman passini. Tähän suorittamisen multihuipennukseen tarvittiin kolminkertainen käynti toimistossa, ensin lempeä ja sitten vihainen sananvaihto toimistotädin kanssa, tämänpäiväinen kolmen tunnin odottelu vihaisten kiinalaisten seassa sekä kyseisen suorituksen huipennus: kaapin avaus ja kirjaus vihkoon siitä, että olen viisumini hakenut ja että tulen Suomeen. Ville Haapasaloa lainatakseni: Kyllä Venäjä on hieno maa. Huomenna. Suomi."

----------------

Minkälaista on opiskelu FINECissä?

Suomen opiskelujen puolesta tilanne on nyt selviö. Voin käydä viimeisen kielikurssini etänä ja saan kaikki haluamani kurssit hyväksiluettua. Lisämomenttumia tuli sen verran, että aloitan kyllä diplomityöni vuodenvaihteen jälkeen, mutta teen sen täällä! Eli olen täällä kokonaisen vuoden. LUT Metalli aloittaa yhteistyöprojektin paikallisen toimijan kanssa, jossa tutkitaan hitsattujen rakenteiden toimivuutta arktisissa olosuhteissa. Luulen, että aihe tulee olemaan melko mielenkiintoinen. Tarkoitus on siis valmistua ensi kesään mennessä / ensi kesänä.

Toiseen asiaan. Miltä opiskelu tuntuu täällä Venäjän maalla tahi tarkemmin FINECissä? Aloitetaan vaikka siitä, että sijainnin kannaltahan tämä on aivan mahtava paikka. Keskellä Venäjän toiseksi suurinta kaupunkia, jota pidetään tämän maan kulttuurin keskuksena. Kaikki tarvittava löytyy läheltä tai korkeintaan metromatkan päästä. Rakennukset ovat hienoja, löytyy paljon museoita, teattereita, puistoja, muistomerkkejä, ostoskeskuksia jnejne. Myös yöelämää riittää vaikka joka päivä sitä haluaville - aina aamun tunneille asti. Paikassa piilee myös huonot puolensa. Koska tämä todellakin on aivan Pietarin sydämessä, ei täältä löydä juurikaan mitään halpaa. Merkkiliikkeitä toisen perään ja hintalaput huimaavat päätä. Katsoin erästäkin pipoa Stockmannin alennusmyynneissä; 2499 ruplaa (~60 €). Pipo - täysin musta, tavallinen pipo.

Kaikkein kallein paikka tehdä ostoksia on varmaankin shoppailijoiden mielestä aivan ältsin ihqu Gostiniy Dvor (Гостиный двор), josta ostimme Markin kanssa ensimmäisinä päivinä pyykinkuivatustelineen, kun emme muutakaan paikkaa tienneet. Aivan täysin p*ska rimpula, normaali hinta yli 2000 ruplaa (50 €), mutta oli alennuksessa eikä maksanut kuin 800 ruubelia eli hieman alle 20 euroa. Aivan liikaa kyseisesta tuotteesta, mutta pakko mikä pakko. Samanlainen laadukkaampi lähtee mukaan esimerkiksi IKEAsta noin viiden euron hintaan.

Koska paikka on keskustassa, väittäisin, että täällä on turvallisempaa liikkua kuin esikaupunkialueella. Mitä nyt parit pienet taskuvarkausjutut käynyt, mutta ei mitään sen vakavampaa. En tunne oloani turvattomaksi kaduilla kulkiessani ja olen päässyt eroon suurimmista stereotypioistani tätä kaupunkia kohtaan; kaupunki on esimerkiksi erittäin siisti. Herää pikkuhiljaa käsitys siitä, miten aliarvostettu matkailukohde Pietari on suomalaisten silmissä.

Talvi Venäjällä on kylmä, runsasluminen ja ankara. Pietarissa se on perkeleen kylmä, loskapaskainen ja henkisesti ankara. Kylmyys johtuu maaperästä nousevasta ja mereltä tulevasta kosteudesta, jolloin pakkasen purevuus saa uuden ulottuvuuden. Loskapaska johtuu siitä, että tässä kaupungissa lumityöt tehdään lumet sulattamalla. Sulattamiseen käytetään määräämättömät määrät suolaa. Henkinen koettelemus johtuu osaksi kylmyydestä, osaksi loskapaskasta ja osaksi pimeydestä. Kengät ja lahkeet ovat aina märät, vaikka olisi parikymppiä pakkasta. Lisäksi kenkiin ja vaatteisiin jää mukavat valkoiset suolarajat. Itselleni ehkä henkisesti rankinta on armoton pimeys. Vaikka kaupunki on valaistu niin pimeää riittää, koska valkoista lunta ei tule olemaan mailla halmeilla. Tervetuloa talvi ja kaamosmasennus! (onneksi olen talvella pari kuukautta Suomessa)

Asuntolasta löytyy kaikki tarvittava, mutta ei tämä mikään luksuslukaali ole. Keittiön hella on venäläiseen tapaan kaasuviritteinen (4 kpl keitintasoja), mikä ei haittaa, mutta uuni ei toimi - ei missään kerroksessa. Teeppäs siinä sitten karjalanpaistia tai muita herkullisia suomalaisia perinneruokia. Uunit on huhujen mukaan kytketty pois toiminnasta vaarallisuutensa vuoksi.

Lämmitys ilmestyi tähän taloon melko sopivaan aikaan. Ei ehtinyt tulla kylmä, kuten useissa LOAS:n (nimi muutettu) asunnoissa. Tosin saattaisi harmittaa asua ylimmässä tai alimmassa kerroksessa, koska kerroksien patterit on kytketty sarjaan. Tästä johtuen sydäntalvella viidennessä kerroksessa saattaa tirskahtaa hikikarpalot otsalle pelkästä ajatuksesta ja alimmassa kerroksessa saattaapi tukka jäätyä yöllä seinään - tai sitten ei, mistä näitä tietää. Asioita, jotka täällä asuntolassa saattaisivat herkempiä harmittaa, mutta ei minua, ei ollenkaan:

• Suihkuja on kokonaista yksi (1) neljäätoista (14) ihmistä kohden, vessoja ja lavuaareja on sentään kaksi (2). Noh, ruuhkaahan siinä syntyy aamuisin ja joskus iltaisinkin.
• Keittiössä ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa tahi liesikupua/tuuletinta, ihana rasvan tuoksu tarttuu melko helposti vaatteisiin. Keittiössä on yhteisiä astioita, kuten pannuja, leikkuulautoja, veitsiä jne. Jos ne jäävät joltain tiskaamatta (tapahtuu jostain syystä melko usein), siivooja laittaa ne lukkojen taakse ja palauttaa joskus. Kivaa? Ei oikeastaan.
• Sängyssä ei ole petauspatjaa, joten 20 vuotta vanhan, bonnell-jousitetun huippupatjan kaikki seitsemän jousta hieroivat joskus mukavasti selkää. Tähän löytyi onneksi helppo ratkaisu; siivojaalta huopa, joka ajaa nyt petauspatjan tehtävän.
• Ihmiset polttavat keittiössä tupakkaa. Tämä on kielletty, mutta niinhän se menee: "Jos Venäjällä jokin on kiellettyä, mutta kuitenkin oikein tekee mieli, niin saa suorittaa", terveisiä venäjän kielen professorilta. Lisäksi vararehtori jakoi isällisiä neuvoja tervetulotilaisuudessa: "Jos poltatte tupakkaa asuntolassa ja syttyy tulipalo, kuolette kaikki". Kiitos tästä tiedosta, arvon vararehtori.
• Suosituskotiintuloajat on annettu, mutta niitä ei ole pakko noudattaa, koska vartioidun portin läpi pääsee sisään näyttämällä kulkulupaa. Meillä on 24/7 vartiointi ala-aulassa, jossa istuu yleensä mukavia vanhempia rouvia, jotka tervehtivät iloisesti ja ovat ystävällisiä. Parille ei kuitenkaan ole luoja suonut hymyilemisen tai sosiaalisen kanssakäymisen lahjaa. Se aina piristää kummasti omaakin päivää.

Venäjän kielen opetus on täällä korkealla tasolla, se tuli todettua jo keväällä. Opettajia on useampi ja jokaisella on tietenkin omat tapansa ja metodinsa opetuksen suhteen. Yhdellä kieliryhmällä on aina oma vastuuopettaja, joka pitää tälle ryhmälle kaikki kielitunnit. Venäjän kielessä ei ainakaan meidän ryhmällä ole mitään erillisiä tenttiä, vaan suorituksia arvioidaan niin sanotun jatkuvan arvioinnin perusteella. Luennot ovat hyvin interaktiivisia eli keskustellaan paljon ja opetuskieli on puhtaasti venäjä. Kotitehtäviä on riittämiin - essee-tyylisiä kirjoituksia, tavallisia tehtäviä, lukemista ja esimerkiksi kielilorujen harjoittelua (скороговорка: artikulaatiota parantava harjoitus. Voin kertoa teille ystävät hyvät, ei muuten ole helppoja). Näköjään joidenkin sanakirjojen mukaan скороговорка tarkoittaa sanahirviötä. Niiden harjoittelun jälkeen voi painaa leuan tiukasti takaisin rintaan ja matkata kohti uusia pettymyksiä. Minulla on viikossa 12 tuntia venäjän luentoja ja kotitehtäviin uppoaa viikottain noin 6-10 tuntia.

Mitä tulee englannin kielisiin kursseihin, niin... noh, niin. Meillä on nyt ollut yksi kurssi kokonaisuudessaan, josta oli jo tenttikin. Kurssiin kuului viisi neljän tunnin luentoa (taisin käydä luennoilla kolmesti), ryhmätyö sekä tentti. Ryhmätyöt olivat ihan mielenkiintoisia ja osa ryhmistä oli tehnyt ne erittäin hyvin. Meidän ryhmä ei panostanut tämän työn eteen aivan satasella (meniköhän siihen kolme kokonaista tuntia). Luennoitsijoiden englanninkielentaito ei välttämättä ole aivan terässään ja varsinkin ääntämisen kanssa voi tulla raja vastaan; sanan saattaa tietää, mutta aivan päin mäntyä lausuttuna se ei vaikuta tutulta. Verotuksen ja Venäjän poliittisen järjestelmän kurssilla luennoitsijat puhuvat erittäin selkeää ja hyvää englantia. Muutenkin asia tuntuu olevan yllättävän mielenkiintoista.

Luennot saattavat joskus hieman yllättää; yhdellä luennolla piirsimme jokainen mielikuvaharjoituksen avulla oman linnamme, johon tuli sijoittaa rahoitusmarkkinoiden komponentteja. Samaisella luennolla rakensimme tuoleista muurin ja olimme paperipallosotaa... Jep... Olikohan tämä nyt sitä innovatiivista oppimisympäristöä?

Tentti oli kurssin sisältöön nähden mielestäni vaikea, en siihen tosin hirveästi lukenutkaan. Siinä oli 31 monivalintakysymystä liittyen Venäjän rahoitusmarkkinoihin / -instrumentteihin tai rahoitusmarkkinoihin / -instrumentteihin yleisesti. Osasin vastata kouralliseen, loput meni sitten valistuneina arvauksina. Jotkut kysymykset olivat muotoiltu niin hienolla tai vanhoillisella englannin kielellä, että en ymmärtänyt mitä vastaukselta halutaan. Mikä oli sitten kurssin lopputulos. Ryhmätyöstä täydet pisteet, läsnäoloista täydet pisteet ja tentistä 67 % oikein; loppuarvosana viisi. Kurssin keskiarvo oli 4,8 ja osallistujista kukaan ei saanut nelosta huonompaa numeroa. Näillä mennään...

Eräs erikoisuus opiskelussa täällä on pienet ryhmät ja luokat. Kursseilla on yleensä alle kymmenen oppilasta ja luokat ovat erittäin pieniä, 12-16 hengen tiloja. Luokissa en ole nähnyt mitään hifistelyä - ainoastaan liitutaulu, penkit ja pöydät. Ilmanvaihto toimii, kun avaa ikkunan. Jos luennoitsija tarvitsee projektorin luennon pitämiseen, kulkee se kätevästi kainalossa.

Mitäs muuta. Ei mitään. Aika-avaruus on poimuttunut täällä samalla tavalla kuin Suomessa.  Tähtitaivas ei paljon eroa Etelä-Suomen näkymästä. Liha on heikko ja teräs on melto. Joulupukkia ei ole. Bensiini on halpaa. Pakkasta on jo ollut. Ensilumi tuli ja lähti. Vettä tai räntää satelee harva se päivä. Joulu ei ole joulukuussa vaan tammikuun 7. päivä. Ruska oli melko näyttävä.

Tulikin mieleeni, että joululoma alkaa jo joulukuun alussa ja kestää 1.2. asti. Pitkä joululoma kompensoidaan pitkälle kesään jatkuvalla kevätlukukaudella (kestää virallisesti 30.6. asti). Itse ajattelin häippäistä täältä viimeistään 3. toukokuuta, jotta ehdin viedä Reetalle synttärikukan ;) Lisäksi 4.5. minulla on Suomessa viimeinen tentti, ikinä.

Ikinä.

Kaiken kaikkiaan oleilu täällä Venäjänmaalla alkaa kirvoittaa pientä ikävöintiä Suomea tai Suomessa olevia asioita kohtaan (kaikki ei suoranaisesti johdu Venäjästä, vaan siitä, että ei ole Suomessa):

• sauna
• ruisleipä
• normaali sänky
• normaali tyyny
• normaalit lakanat
• oma kämppä
• ystävät
• perhe
• luonto
• Ilmanvaihto sekä huoneessa että keittiössä
• asiakaspalvelu
• oikea kahvi
• liikenteen rauhallisuus
• se, että voit nostaa paikallisella pankkikortilla mistä tahansa pankkiautomaatista käteistä pelkäämättä järjettömiä komissioita
• se, että vartijat tms. eivät ala heti aukomaan päätään, jos teet aivan pienenkin virheen
• se, että kassaneidin maailman ei lopu siihen paikkaan, jos unohdat punnita jonkin tuotteen
• se, että kadulla kulkiessa ei tarvitse väistellä kokoajan kanssakulkijoita.
• Suomi.
• ...

Tuleha poeka saunaan! (K-18)

Tämä teksti sisältää kohtauksia, jotka kertovat humaltumisesta ja siihen liittyvistä tuntemuksista. Tästä eteenpäin ei ole pakko lukea, jos alkoholilla lotraaminen ei mahdu arvoisan lukijan ajatusmaailmaan.

Klikatkaa kuvien alareunaan, niin pääsette selaamaan diaesityksiä. Keskelle klikkaus johdattaa teidät Picasan nettisivulle. Mädskillssini eivät riittäneet linkin poistamiseen tai muunlaisen slideshown upottamiseen...

Ja sitten asiaan.

----------------------

Teimme pienen reissun Pietarin lähistöllä olevaan kylään, jossa on erään vaihtarikaverin enon mökki. Retken tarkoitus oli käydä katsomassa hieman Venäjää Pietarin ulkopuolella. Toinen, ehkä oikeastaan vielä tärkeämpi asia oli se, että menemme sinne saunomaan! Yli kuukausi ilman saunaa ei voi tehdä kenellekään hyvää - tästä reissusta ei voi tulla muuta kuin pelkkää ylävitosta, kuten voisi tokaista eräs diplomi-insinööri, Lappeenrannan teknillisen yliopiston titetupsufuksi, entinen mustahaalarinen kotelainen. Kuka lie... Matkan suoritimme vahvuudella viisi: neljä suomalaista ja yksi tsekki.

Matkaan lähdimme hieman puolen päivän jälkeen. Ilma on mahtava, syksyisen kuulas. Menemme jalkaisin metroasemalle, metrolla yhden vaihdon kautta juna-asemalle ja paikallisjunalla 1½ tuntia Siverskiyn kylään. Tämä oli ensimmäinen junamatkani venäläisessä paikallisjunassa. Lippu ei ollut kallis - menopaluu 96 ruplaa eli reilu 2 €, mutta eipä junasta paljon mukavuuksiakaan löytynyt. Noh, enpä niitä kyllä odottanutkaan...

Junien aikatauluissa oli jotain hämärää. Suuri, lähtevien junien taulu näytti, että meidän junamme ei olisikaan lähdössä ja että seuraava juna menisi kylän ohi vasta joskus 17.30. Kassaneiti oli sitä mieltä, että juna lähtee ja kyllähän se lähtikin. Hyppäsimme laiturilta junaan ja ei muutakun matkaan!

Siverskiyn juna-asemalta, tai ehkä pikemminkin junapysäkiltä, saimme autokyydin perille. Kävimme aseman vierestä sekä kylän keskustasta ostamassa sashlikkeja varten tarvikkeita: kaksi kokonaista kilogrammaa sianlihaa, maissia, sipulia, paprikaa, jotain muunlaista paprikaa mitä en ole suomessa nähnyt, tomaattia, etikkaa, mausteita sekä olutta ja votkaa. Eihän nyt herranjumala kukaan grillaa ja sauno ilman kahta viimeistä, varsinkaan Venäjällä! Automatka kesti asemalta mökille noin 20 minuuttia.

Perillä! Hyppään autosta ulos, vedän keuhkot täyteen ilmaa - onpas raikasta... Olemme melko kaukana Pietarin kiireisestä bisnesskeskuksesta. Ja se on hyvä se. En ole vielä oppinut rakastamaan suuressa kaupungissa elämistä, en sitä tosin vihaakaan. Venäläinen voisi tokaista, että поидёт (paidjot) - menettelee. Täällä ei haise autojen pakokaasut eikä viemäreiden tunkkainen tuoksu. Tulee vähän lapsuudenkoti ja Pilkanmaan rauhallisuus mieleen. Olemme kuitenkin nyt ehkä vielä syrjäisemmällä alueella. Tontti sijaitsee keskellä avointa, hieman rehevöitymään päässyttä peltoaukiota ja on rajattu peltiaidalla. Tontin keskellä on talo, jota remontoidaan. Pihalla on neuvostoarmeijan vanha auto, joka näyttää UAZilta, mutta ei taida olla. Sanomme asukeille käsipäivää ja siirrämme itsemme tontin perällä olevan saunarakennuksen yhteyteen.

Humalan taso:
Sober, Adj. Possessed of iron will, but often lacking a sense of humor. Helpful with doing dishes, finding cd's and lifts home. Probably in need of several stiff drinks!

Nyt pääsemme itse asiaan. Adam pilkkoo vihannekset, Esa pilkkoo lihan, Mark pesee varrastikut ja hoitaa sashlikkien maustamisen, Toni menee hakkaamaan puita, Sami pistää grillin tuleen! Isäntä laittoi saunaan tulet. Lihan leikkuuseen tarvittava veitsi löytyi saunan seinästä. Hieman oli tylsymään päässyt, joten se piti teroittaa. Grillin neljästä jalasta yksi on hukkunut, korvaamme sen puupalikalla. Kissa tulee kuuntelemaan juttujamme.

Perkales! SEIS, vaarantava virhe - kaljat pitää saada jäähtymään; hyvä Mark, olit tarkkana. Tontin nurkalla oli amme, jossa oli peltinen astia. Se kelpaa oikein hyvin täyttämään tämän vaativan tehtävän. Pihakaivosta letkulla vettä peltiastiaan. Eiköhän ole jo korkea aika ottaa ensimmäiset tervetuliasvotkot - за знакомство! (za znakomstva - tapaamiselle, tutustumiselle tai miten sen nyt haluaa suomentaa). Menee noin viisi minuuttia ja otamme toiset - за здоровье! (za zdarovie - terveydelle...jep). Jospa puhdetyöt sujuisivat nyt paremmin...

Humalan taso:
Tipsy, Adj. The usual signs are flushed face, stupid grin, loud voice and a profound love for mankind. The sufferer is incrediply deep, intelligent and insightful but prone to giggle.

Grillissä ja saunassa on tulet, puita on pilkottu jonkin verran valmiiksi, lihat on maustumassa, kaljat kylmässä, vihannekset ja maissit pilkottu. On tullut aika nauttia oleilusta. Saunan kätköistä löytyy pari vanhaa, aitoa neuvostoarmeijan takkia. Olkapäissä olevat merkit paljastavat ne kapteenin ja vanhemman luutnantin arvoisiksi. Kauluksessa on lennoston merkki. On nimittäin melkoisen asialliset palttoot! Juttelemme niitä näitä ja puhekielenä on pääasiassa venäjä. Huomaan olevani taas ehkä hieman kehittynyt, vai liekkö vain votkan ja oluen tekosia. Tarkastelemme aika ajoin saunan tilanteen. Lämpiää, lämpiää...

Vihdoin on tullut aika mennä saunaan. Sauna oli lämmennyt noin seitsemäänkymmeneen asteeseen, ei siis mitenkään kovin rajuihin lämpötiloihin. Nousen pöydän äärestä ylös ja huomaan, kuinka veressäni oleva alkoholimäärä aiheuttaa hieman epätodellisen olon ja pieniä tasapainotaisteluita. Pelkkää ylävitosta. Menemme saunaan ja katson kiuasta...se on melkein kattoon asti ulottuva suorakaiteenmuotoinen peltinen laatikko. Jahas, jahas...mitäs kummaa. Kiukaan alimmalla tasolla on tulipesä, keskellä on pieni aukko, josta näkee, että kiukaan sisällä on kiviä. Ylimpänä on avoin vesisäiliö, jonka läpi kulkee savupiippu. Noh, eipä siinä - nyt saunotaan. Heitämme löylyä kiukaan kylkiin sekä luukusta sisään ja kylläpä tulee tiukat löylyt. Tekee niin pirun hyvää! Pelkkää ylävitosta.

Välillä jäähylle sekä grillailemaan. Täytyy muistaa pitää myös nestetasapaino yllä. Eikös ne niin mene, että pitää juoda vähän ja useasti. Mielessäni vierailee Jaakko Tepon erään laulun sanat "En ole tulluna tänne minä oppimaan, olen tullut tänne syömään ja juomaan...". Taidan naurahtaa itsekseni. Ensimmäinen votkaputeli tyhjenee ja se nostetaan pois pöydältä - tyhjiä pulloja ei pöydällä saa säilyttää. Toinen viiden järven votka narskahtaa auki. Pelkkää ylävitosta. Kissa on meidän kaveri, ennenkuin sijoitamme sen katolle. Vähän aikaa kissa bostailee katolla, mutta hyppää sitten keskelle ruokapöytää kaataen pari olutta. Se taisi olla kosto.

Isäntä tulee kanssamme saunaan. "Mitäs hittoa te pojat täällä oikein puuhailette...?!". Ihmettelemme hieman, että niin mikä oli kysymyksen laita. "Ei täällä mitään löylyä pidä heittää!". Lämpötila on laskenut jo ehkä turhan alas. Kaikki ulos ja sauna lämmitetään uudestaan. Väliaika: votkaa ja olutta! Votkan kanssa otetaan aina jotain pientä purtavaa, koska vain juopot juovat votkansa raakana. Pelkkää ylävitosta. Pihalta otetaan käyttöön kaksi tammesta tehtyä vihtaa. Minulla on semmoinen tunne, että nyt loppuu suomalainen saunominen ja alkaa venäläinen banjaaminen. Olen oikeassa.

Humalan taso:
Plastered, Adj. Extremely generous, loud and confident. Suffering from verbal diarrhea and belief that he/she can drink anyone under the table.

Saunassa alkaa olla nyt niin sanotusti kuuma. Isäntä laittaa lapaset käteen ja ottaa myös vihdat käteen. Saunan lauteilla makaa nyt Adam ja vihtominen alkaa. Vihdat on haudutettu noin 100-asteisessa vedessä. Olemme Tonin, Markin ja Esan kanssa pihalla grillaamassa, kun saunasta kuuluu kiljahduksia ja kikatusta. Kuulostaa välillä ehkä jopa hieman tyttömäiselle. Nauramme... paljon. Adam tulee ulos ja Mark menee sisään. Adam selittelee, että oli ehkä hieman turhan kuuma. Onneksi on puudutusainetta kehossa. Mark tulee ulos ja valittelee, että polvitaipeet on aika herkät. Pelkkää ylävitosta. Noh, minun vuoroni seuraavaksi. Menen lautaille makaamaan ja isäntä ottaa tulikuumaa vettä kiukaasta, kaataa sen vihtojen päälle ja silloin lähti. Mark oli oikeassa; polvitaive on hyvin herkkä kohta. Ymmärrän, miksi Adam, joka ei ehkä ole niin tottunut saunoja, piti hieman ääntä. Polttaa niin perkeleesti, oikeasti. Mietin, että onneksi olen jo melko päissäni. Nahka on varmasti hyvin lähellä palamista tässä käsittelyssä. Isäntä kysäisee, että onko kuuma. Vastaan rehellisesti, että on. Pelkkää ylävitosta. Isännälläkin alkaa jo saunomisen sietoraja lähentyä, eikä vihtomisen yhteydessäkään näytä kylmä tulevan. Lapaset estävät kuulemma käsivarsien palamisen. Mark todistaa tämän väitteen oikeaksi, kun yrittää vihtoa Esaa ilman suojahansikkaita.

Saunomme vielä hetken, peseydymme ja pukeudumme. Onpas hyvä olo, huhhuh. Menemme pihalle nauttimaan lisää väkijuomaa ja grillaamaan. Sashlikit maistuvat uskomattoman hyvälle, mutta aika alkaa olla kortilla. Ajattelemme grillata vielä muutamat vartaat. Asettelen lihoja vartaisiin. Yhtäkkiä korviini kantautuu jännä ääni. Mitä tapahtui? Grilli kaatusi maahan. Kyllä. Nauran naama kipeänä, kun Toni ja Mark yrittää pelastaa tilanteen. Eipä siitä enää mitään synny. Päätämme siivota ja lähteä lähikuppilaan. Kuljemme kuppilaan autolla, isäntä ajaa. Mielestäni myös isäntä saattoi kaataa kurkustaan alas muutaman votkan ja myös olutta. Olen varmaankin väärässä. Pelkkää ylävitosta.

Humalan taso:
Drunk, Adj. Suffering from vision, hearing & speech impairment, with an insatiable appetite for pizza. Will do anything that moves. Possessing an illogical belief that he/she is gorgeous despite dribbling and slobbering.

Kuppilassa meille on oikein sydämellinen tervetulotoivotus, koska ilmeisesti Toni ja Tonin eno ovat paikallisten tuttuja. Kuppilan keski-ikä oli varmaan noin 45. Ehkä. Alan olla jo hyvin päissäni, sanoisinko, että perussuomalaisessa kännissä. En ole ollut näin päissäni varmaankaan lähes vuoteen. Itseasiassa tämä on ensimmäinen kerta, kun olen vaihdon aikana oikeasti humalassa. Pelkkää ylävitosta. Ihmettelen hieman, mitä seuraavaksi tapahtuu. Meille näytetään pöytä, jossa ehdimme juoda yhdet votkat, vai oliko kahdet. Kuka maksoi, en tiedä. Meille ilmoitetaan, että vaihtakaa pöytää, tämä on varattu. Selviö. Seuraavassa pöydässä on pientä purtavaa ja votkaa tulee pöytään. Se tulee pöytään juotavaksi, se käy selväksi. Kuppilan eräs työntekijä istuu kanssamme samassa pöydässä, juo votkaa ja kertoo tarinaa. Minusta tuntuu, että tajuntani on laajentunut ja ymmärrän kaiken. Osaan myös täydellisesti puhua venäjää. Joudun puoliväkisin juomaan 4 tai 5 tai 6 tai 7 votkanapsua siinä ajassa, kun olemme baarissa. Ehkä noin puolessa tunnissa vai oliko tunnissa. Piti vähän auttaa Markia, koska hänellä on seuraavana päivänä painireenit. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Kuka noita napsuja enää osaa tai haluaa laskea. Pelkkää ylävitosta. En tiedä, maksoinko jotain vai kuka maksoi ja mitä, mutta eipä se tainnut ainakaan kallista olla.

Alkaa olla kiire. Kävelemme juna-asemalle, hyppäämme junaan ja kökötämme junass​a. Kylläpä votka kolahti nuppiin. Yksi jos toinenkin taitaa olla vähän hutikassa. Kylään päin junamatka kesti 1½ tuntia, takaisin päin pari minuuttia ja muutaman sekunnin päälle. Ainakin minun mielestäni. Katsoppas vain; Esan matkalippu maksoi 96 ruplaa, kuten muidenkin, mutta olikin vain yhteen suuntaan. Ongelma on lähinnä se, että asemalta ei pääse ilman voimassaolevaa lippua ulos. Mielenkiintoista ja pelkkää ylävitosta.

Humalan taso:
Wasted, Adj. Invincible but incapable. Suffering from extreme loss of balance, co-ordination and sex-appeal. Liable to sleep anywhere. Babbling incoherently with loss of most bodily functions.

Olemme takaisin kaupungissa ja hyppäämme asemalla ulos. Adam jättää sashlikit asemalle. Oliko vanhaa lihaa vai mikä lie... Nousemme metroon ja painumme takaisin asuntolalle. Tunnen, kuinka kehoni meinaa ruveta tyhjentämään vatsalaukkua saman osoitteen kautta, josta sinne muutamaa tuntia aikaisemmin ruokaa tungin. Todistelen aivoilleni, että ei Säm, et ole ottanut liikaa ja aivo loppujen lopuksi uskoo asian. Luulen, että on parempi edetä toinen silmä kiinni, se tepsii aina. Telaketjukänniin on onneksi vielä matkaa*. Tiedän olevani kännissä, joten katson parhaaksi, etten lähde enää yöelämään. Vai katsoiko joku muu sen puolestani. En kyllä tosiaan tiedä. Pelkkää ylävitosta.
*Edetään maassa maaten otsanahkaa rypistämällä.
.
.
.
.
.
Herään aamulla kaikki vaatteet päällä, kuitenkin sängyltä. Pelkkää ylävitosta. Kerään muistipalapelin paloja pala kerrallaan. Osa on ilmeisesti jäänyt matkalle. Taisi lähtä niin sanotusti lapasesta. Löydän puhelimen altani. Otsasuoni sykkii ja kupoli on hyvin arka. Meinaa myös lentää kiekko. Pelkkää ylävitosta. Buranaa turpaan, vaatetta kevyemmäksi ja takaisin nukkumaan, tällä kertaa peiton alle. Makaan lähes koko lauantaipäivän ja mietin, että kyllä - se reissu oli pelkkää ylävitosta, vaikka nyt kehoni kärsii hyvin voimakkaista etyylialkoholin päihdekäytöstä seuranneista oireista sekä varmaankin sopivasta nestehukasta - vettähän tuolle reissulle ei lähdetty juomaan. Tykytyksiä odotellessa...

Humalan taso:
Hung-over, Adj. Suffering from near death like state, often catatonic and always with a pounding headache. Unbalanced with no sense of humor. Need total silence and another drink!

Kuka jaksaa ravata diskoteekeissä.
En minä ainakaan.
Pelkkää ylävitosta.

----------------------

Turhaa tietoa Venäjästä! Tiesittekö, että...

...Venäjällä on 14 rajanaapuria.

...Venäjä käyttää vasta maailman 26. eniten rahaa sotateollisuuteen, jos verrataan lukemaa bruttokansantuotteeseen. Suomi on sijalla 71.

...Venäjällä (Neuvostoliitossa) on ollut laki, ettei hampaita saa harjata yli kahta kertaa päivässä.

...Venäjä on kärsinyt historiansa aikana 46 sotaa (laskuissa mukana Neuvostoliiton yhdeksän sotaa).

...Venäjä tuottaa maailman eniten öljyä - 10,12 miljoonaa barrelia eli 1 608 950 666 litraa päivässä. Venäjän öljyn hinta päätetään Chicagon pörssissä ja Venäjän valtion budjetti nojautuu nykyään hyvin pitkälle öljyn hintaan. Vuoden 2011 keskimääräinen tavoitehinta on ollut 110$/barreli.

...Venäjän maantieteelliset koordinaatit ovat 60.00 N ja 100.00 E.

...Venäjällä on 37 653 km rantalinjaa.

...Venäjän hallituksen tekemien viimeaikaisten verouudistusten myötä verotettavat kohteet vähenivät sadastaviidestä (105) viiteentoista (15).

...Venäjän (Neuvostoliiton) henkilötappiot II Maailmansodassa olivat yhteensä noin 27 000 000.

...Venäjä käyttää tällä hetkellä koko maaperästään hyödyksi vain 7,17 %.

...Venäjän korkein vuori on Gora El'brus ja se on 5 633 metriä korkea.

...venäläisistä miehistä 3,7 % vetää votkoa oikein olan takaa, naisista 1,6 %. Tavallisia alkoholisteja miehistä on 11 % ja naisista 1 %.

...Venäjän federaatiolla on ohjelma, jonka mukaan Moskovasta yritetään tehdä seuraavaa kansainvälistä finanssikeskusta (International Financial Centre - IFC) vuoteen 2025 mennessä. IFC -kaupungeiksi luokitellaan tällä hetkellä esimerkiski Lontoo, New York, Tokio, Hong Kong ja Shanghai. Tämä tarkoittaa sitä, että Moskovaan tungetaan määräämättömät määrät isoa rahaa. Jos tämä ohjelma onnistuu, tulee se tulevaisuudessa parantamaan koko Venäjän kansantaloutta huomattavasti.

...Venäjällä on 77 630 km öljyputkistoa.

...Venäjällä on vasta maailman 9. eniten kansalaisia, vaikka se on ylivoimaisesti maailman suurin valtio.

...Venäjällä on 44 802 000 lankapuhelinta ja 230 500 000 matkapuhelinta.

...Venäjällä 15 vuotiaista nuorista 21,6 % juo  itsensä humalaan viikoittain.

...Venäjän valuutan, ruplan, alkuperä tulee verbistä рубить (rubit), joka tarkoittaa pilkkoa. Joskus muinoin kulta- ja hopeakönttejä pilkottiin pienemmiksi, jotta saatiin kaupusteluun sopivan kokoisia palasia. Pieniä palasia kutsuttiin tuttavallisesti rupliksi (рубль).

...Venäjä menettää vuodessa 0,5 % kansastaan.

...Venäjä ottaa vastaan 0,29 maahanmuuttajaa tuhatta asukasta kohden (Suomi 0,62).

...Venäjällä on 1097 rekisteröityä yli 1000 GRT:n kuljetuslaivaa (maailman 11. eniten).

...Venäjällä tuhat asukasta saa pykättyä vuodessa 11,05 lasta maailmaan.

...venäläiset (neuvostoliittolaiset) ovat rakentaneet ja räjäyttäneet maailman tehokkaimman ydinpommin. Pommi tuotti hetkellisesti 1 % auringon tuottamasta tehosta. Tämä jytky vastasi 4000 Hiroshimaan tiputettua pommia. Paineaalto kiersi maapallon kaksi kertaa. Huhut kertovat, että Suomessa olisi jopa mennyt ikkunoita särki, mutta tätä ei ole todistettu.

...Venäjällä (Neuvostoliitossa) on ollut laki, jonka mukaan kaikkien poikalasten nimistä jonkin piti olla Stalin.

...Venäjällä miesten odotettu elinikä on hieman alle 60 vuotta, naisten noin 73.

...Venäjän kansasta 1 %:lla on HIV/AIDS.

...Venäjällä osakekauppa toimii hieman erilaisilla tavoilla ja säännöillä kuin länsimaissa. Esimerkiksi Gazpromin osakkeista joutuu maksamaan korkeammat provikat sekä jatkuvaa talletuspalkkiota, koska Gazprom on "kansallista omaisuutta". Gazpromin ja Sberbankin osakkeet muodostavat noin 50-60 % kaikesta Venäjällä käytävästä osakekaupasta.

...Venäjällä on valmiudet ottaa 34 132 156 miestä ja 34 985 115 naista sotilaallisiin palveluksiin.

...venäläisistä aikuisista 99,4 % osaa lukea ja kirjoittaa.

...Venäläiset kuluttavat keskimäärin 11 litraa puhdasta alkoholia vuodessa per asukas. Tästä määrästä keskimäärin 6 litraa tulee votkasta. Suomessa lukema on myös huima: keskimäärin 10 litraa puhdasta per asukas.

...Venäjän Siperian väestötiheys on keskimäärin 3 as/km², Lapissa tiheys on vain noin 2 as/km².

...Venäjällä on 12 tai 13 miljoonakaupunkia - kukas niistä niin tarkasti tietää?

...Venäjällä nainen synnyttää keskimäärin 1,42 lasta.

...Venäjällä (Neuvostoliitossa) on suunniteltu Golf-virran pönkittämistä niin, että se ulottuisi Siperian alueelle.

...Venäjä jaetaan 46 maakuntaan (область), joista 21 luokitellaan liittovaltioiksi (федерация), neljä autonomisiksi piirikunniksi (окрук), yhdeksän aluepiireiksi (крей), yksi autonomiseksi maakunnaksi ja lisäksi on kaksi kaupunkia, jotka toimivat erillisinä alueina. Ette ikinä arvaa mitkä kaksi kaupunkia!

...Venäjällä on 160 952 km kaasuputkistoa.

...Venäjällä kuolee vuodessa 16,04 ihmistä tuhatta asukasta kohden.

...Venäjän virallinen kieli on venäjä, hahaa! Venäjällä puhutaan kuitenkin yli sataa muutakin kieltä.

...Venäjällä on 1213 lentokenttää.

...Venäjä tuottaa 583,6 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa. Jos tämän kaasumäärän levittäisi koko maapallon pinnalle, ei siitä tulisi kuin 1,1 mm korkuiden kaasukehä.

...Venäjän "hallituksen" (pääministeri + kaikki muut ministerit) nimittää yksin presidentti. Duuma hyväksyy pääministerin valinnan. Muutes, Putin hakee seuraavaksi presidentiksi, Medvedev pääministeriksi.

...Venäjä on rekisteröinyt 102 000 km meriteitä, joten sillä on merimaileja maailman toiseksi eniten.

...Venäjällä (Neuvostoliitossa) on ollut laki, jonka mukaan alle 16 tuntia päivittäin työskentelevät voitiin sulkea vankilaan miettimään pahoja tekojaan.

...Venäjän kansasta 13,1 % elää alle köyhyysrajan.

...Venäjän lentoliikenne on maailman vaarallisin, lähinnä Venäjän sisäiset lennot. Onnettomuuksia tapahtuu 13 kertaa maailman keskiarvoa enemmän (8,6 onnettomuutta / miljoona lentoa).

...Venäjän bruttokansantuote on noin 16 000 $ / asukas, joka on noin puolet Suomen BKT:stä.

...Venäjän pääkaupungin, Moskovan, väkiluku on 11-18 miljoonaa. Ei iso heitto.

...Venäjällä valtion budjetista vain 17,9 % hankitaan veroilla. Suomessa 51,0 %. Oho.

...Venäjällä on käännetty kahden joen virtaussuunta, kevyttä.

...Venäjällä inflaatio on ollut viimevuosina 7-13 %, aika rajua siis.

...Venäjällä (Neuvostoliitossa) on ollut laki, jonka mukaan yli neljän sanan englanninkielinen lause oli kielletty.

...Venäjän valtion velka on vain 9 % BKT:stä. Suomessa 48,3 %, USA:ssa 62,3 %, Kreikassa 142,8 % (vuonna 2010).

...Venäjällä tuotetaan 925,9 miljardia kilowattituntia sähköä vuodessa. Tällä energiamäärällä polttaisi 15 watin energiansäästölamppua (sama valoteho kuin 60 watin hehkulampussa - ja paskat!) 7 046 423 135 vuotta eli reilusti yli auringon odotetun eliniän. Tällä tiedolla ei tosin tee yhtään mitään.

...Venäjän pinta-alasta 13 % on järviä ja soita.

...Venäjän Baikal-järvessä elää jopa 1000 eläinlajia, joita ei tavata muualla maailmassa. Se on maailman syvin järvi; maksimisyvyys 1642 m. Baikal-votka puolestaan on halpaa ja pahaa.

...Venäjällä pitkäaikaisten lainojen korot ovat tällä hetkellä yli 10 %.

...Venäjällä on kymmeniä, jopa satoja toimivia tulivuoria.

...Venäjä on yksi maailman yksi johtavista tai johtava alumiinin, arsenikin, asbestin, bauksiitin, kadniumin, sementin, hiilen, koboltin, kuparin, timanttien, kullan, rautamalmin, boorin, kalkin, litiumin, erilaisten magnesiumyhdisteiden, nikkelin, maakaasun, fluoriitin, öljyn, palladiumin, kiilteen, reniumin, potaskan, piin, typen, turpeen, fosfaatin, rikin, tinan, volframin ja vanadiumin tuottajista/tuottaja.  Pyh, tuottaahan Suomikin kultaa. Venäjällä on myös maailman suurimmat luonnonvarat oikeastaan kaikkia edellä mainittuja sekä varmaan kaikkea muutakin.

...Venäjällä on laki, jonka mukaan tentissä ei saa luntata.

...Venäjällä on maapallon kylmin asutettu kylä, Oimjakon. 500 asukkaan kylässä mitataan vuosittain jopa Lapinmiehille rajuja -60 ... -70 asteen pakkaslukemia.

...Venäjällä on 87 157 km rautateitä ja 982 000 km maantietä.

...Venäjällä kettu on kesytetty kotieläimeksi. Kotikettu-rotu on kuitenkin jo lähes hävinnyt.

...Venäjällä ansiotulovero on 13 % - aivan kaikille. Aika herkkunamu.

Viisumin hakeminen helppoa? Jättääkö Säm itänaapurin jo joulukuussa...??

Nyt on yli kuukausi Pietarissa vietetty. Viisumihakemus on viimein palautettu hyväksytysti. Pieniä ongelmia oli hakemusta täytettäessä ja palautettaessa. Tässä alkuun tarina lyhykäisyydessään. Lopussa hieman tietoa yllättävästä käänteestä, jonka kohtasin yliopistollamme (siis Lappeenrannassa) tapahtuneiden muutosten takia.


----------------

Haeppas viisumisi helposti meiltä!


Saimme rekisteröitymisen yhteydessä lappuja käsiimme ison nipun. Niihin kuului viisumihakemus, joku lomake yliopiston kirjanpitoa varten, malli viisumihakemusta varten (lihavoituna kohdat, joiden pitäisi olla kaikilla samat), infolappu palautettavista lomakkeista, ohjeita ja lakeja Venäjän federaatiossa oleiluun (venäjäksi) sekä joitakin muita lippulappusia. Osa niistä jäi samantien erääseen toimistoon, joka hoitaa suomalaisten vaihto-opiskelijoiden asioita. Samaiseen huoneeseen piti jostain kumman syystä jättää paperi, jossa kerrottiin, mitä meidän tarvitsee viisumihakemuksen yhteydessä palauttaa.

Noh, intopinkeänä täyttämään hakemusta, jotta viisumi saadaan hetimiten! Ja katso - sen voi palauttaa 19.9 - 11.11.2011 välisenä aikana. Syytä pohdin, mutta turhaan, en sitä keksinyt. Viisumihakemuksen täyttäminen jäi siis hieman taka-alalle. Tutorit lupasivat täytellä lappumme, koska ne oli olevinaan jotenkin hyvin monimutkaisia täyttää. Ja Samihan ei mitään apua kaipaa! Täytin hakemukset siis itse, omilla kirjoitusvenäjän harakanvarpaillani. Haimme tarvittavat valokuvat (6kpl...?) erään kauppakeskuksen valokuvauspömpelistä. Pömpelin työntekijä lupaili, että valokuvat käyvät viisumihakemukseen - niin vakuuttelivat myös hienot mainokset kopin kyljessä.

JJE. Nyt on siis hakemukset täytetty, allekirjoitukset päivämäärineen sipsaistu tarvittaviin kohtiin sekä hienot värivalokuvat taskussa. Ja ei muuta kun jonottamaan. 100 000 pikkukiinalaista oli myös jonossa. Voi herranperkele, että menee hermo tuossa jonottamisessa, kun siihen ei ole tottunut. Kiinalaisten jono on suomalaisten häröpallo. Hakemuksen käsittelemiseen menee noin 10-15 minuuttia, jos toimistoon menee suomalainen ja noin 30 minuuttia, kun sinne menee kiinalainen. Jätän suosiolla pari päivää väliin, jonottakoon muut - menen sitten, kun on rauhallisempaa. Huhut alkavat kiiriä, kuinka yksi hakemus toisensa jälkeen hylätään, oli se sitte tutorien täyttämä tai ei. Myöskään toimiston ovessa oleva vuorolista ei kuulemma toimi.

Tarkistan oman hakemukseni moneen kertaan - kaikki kirjoitukset täsmäävät. Seuraavana päivänä tornihuhuja kiirii lisää: ensin pitääkin käydä hakemassa toisesta toimistosta lisää tarvittavia papereita, hakemuksen yhteydessä pitää maksaa 2000 ruplaa, hakemus pitää olla täytetty kokonaan isoilla kirjaimilla ja valokuvat täytyy olla mustavalkoisia ja tulostettu mattapintaiselle paperille, allekirjoituksen yhteyteen ei saa laittaa päivämäärää...? Suuntaan epätoivoisen katseeni omiin lappuihini. Aivokuoren hermosolut kiristyvät odottamattoman pinkeälle. Ei...ei...ei: kirjoitukset pienillä kirjaimilla, allekirjoituksissa päivämäärät, valokuvat värillisiä....

Eikö kukaan tosiaan voi kertoa näitä ohjeita, ennen kuin menemme hakemusten kanssa toimistoon, jossa ne joko hylätään tai hyväksytään? Eipä kai. Ei sitten millään. Töppöstä toisen eteen ja  hakemaan uusi lomake. Täytän sen kokonaan isoilla kirjaimilla, käyn teettämässä mattapintaiset valokuvat oikein kunnon liikkeessä ja allekirjoitan paperit ilman päivämääriä. Menen muutaman päivän odottelun jälkeen toimistoon, josta saan lisää kopioita omista papereistani. Odottelu johtui siitä, että toimistotäti oli muutaman päivän poissa. Minulle kuitenkin aina ilmoitettiin kiltisti, että hän saapuu parin tunnin kuluttua. Eipä saapunut ei...

Pääsin viimein toimistoon ja jepa, kyllä nyt kelpaa; neljä kopiota passista, maahantulokortista ja viisumista ja vielä lisää jotain kopioita. Kaikkiin piti hakea viereisestä toimistosta pyöreä, kauniin sinertävä, ihku leima. Leimauksen jälkeen astelen takaisin toimistoon, josta hain lisäkopiot. Mietin matkalla, miksi leimausta ei voi suorittaa samassa toimistossa. Olen ensimmäisessä toimistossa ja täti tarkastaa, että lapuissa on nyt leimat. Ja nyt! Kädessäni on yhteensä noin 15 paperia...yhden viisumin tähden. Takaisin jonottamaan - tai oikeastaan odottelemaan.

Parin välipäivän jälkeen pääsen jonotuslistaan toiseksi, eli taistelutaktiikkani oli oikea. Mietin, että jonotuslistan olisi parempi toimia, muuten saattaa Samia niin sanotusti harmittaa. Torstaiaamuna menen luennon jälkeen toimiston oven eteen hyvillä mielin. Pääsen toimistoon noin 45 minuutin odottelun jälkeen. Toimistoihminen ottaa lappuni vastaan ja alkaa tarkistaa niitä... Hän pyörittelee päätään ja merkkailee jotain hakemuksiini... Hän ei pidä yhtään siitä, että valokuvani päällä oli klemmari, hyi olkoon mikä virhe! Ja katso - mallin lihavoidut kohdat eivät ihan osuneetkaan kohdalleen...HYLÄTTY.

Otan uuden lomakkeen, täytän sen oikein ja tungen itseni takaisin toimistoon välittämättä muista. Mielestäni on minun vuoroni. Tajuan nyt, miksi jonotuslista ei välttämättä toimi - kaikki ovat samanlaisia urpoja kuin minäkin ja etuilevat. Toimistossa on hyvin hiljaista, ehkä jopa kiusallinen tunnelma, kun toimistoihminen tarkastaa lappuni. Nyt kaikki lomakkeet kelpaavat - 2000 ruplaa sihteerille käteen ja odottamaan viisumia. Mietin, että  miksi minulle tuleva vuoden viisumi on samanhintainen kuin muiden puolen vuoden viisumit. En kuitenkaan kysy asiasta mitään vaan oletan, että kaikki on kunnossa. Olikohan virhe? Ehkä, ehkä ei. Passin saan takaisin seuraavana keskiviikkona ja silloin saan myös tiedon, koska viisumini saapuu.

Että semmoista tällä kertaa. Viha, turhautuminen ja vit*tus ovat hienoja tunteita. Lajimme viisaimmat ovat kertoneet, että onnellisuus on sitä, ettei vituta ihan joka päivä. Se ilmeisesti pitää paikkansa. Joku oli omassa matkaraportissaan suositellut viisumin hankkimista oma-aloitteisesti ja rekisteröitymistä itsenäisesti. Ei ehkä huono idea...


----------------

Toiseen asiaan.

Kuukauden oleilun jälkeen tarkistin ohimennen Lappeenrannan teknillisen yliopiston henkilökohtaista opintosuunnitelmaani, koska mietin miten tulisin jäljellä olevat kurssit Suomessa suorittamaan, kun sinne palaan. Hämmästyin huomatessani, että voin ehkä korvata jäljellä olevia kursseja Venäjällä suoritettavilla opinnoilla, koska korvattavat kurssit ovat poistuneet LUT Metallin tarjonnasta (eli käytännössä tilalle käy mikä tahansa kurssi).  DI-pääaineopintoihin pitää tosin olla syventäviä kursseja eli suomeksi DI 1/2 tai KTM 1/2. Tämähän on hieno asia! Jäljelle jäi kolme kurssia diplomityön lisäksi: tekniikan tutkimusviestintä, talouselämän venäjän lukukurssi sekä tiede, teknologia ja yhteiskunta (TTY).

Tarkastelin uusia opinto-oppaita. Jahas, jahas...TTY järjestetään seuraavan kerran syksyllä 2012, tekniikan tutkimusviestintä ei ole ongelma, venäjän kielen viimeinen pakollinen kurssi on poistunut valikoimasta. Mitähän nyt tapahtuu. Opiskeluaikanani venäjän kielen kurssit ovat vähentyneet 23:sta kahdeksaan. Enää ei ole aloittavilla opiskelijoilla mahdollisuutta lukea sivuainetta. Hienoa työtä yliopistolta, joka ratsastaa Venäjäosaamisellaan! Tarjontaan on tullut uusi kurssi Talouselämän ja tekniikan venäjän lukukurssi, joka ilmeisesti korvaa puuttuvan kurssini. Sähköpostia kielikeskukselle ja alustavan kyselyn mukaan tätä kurssia ei voi suorittaa etänä, eikä ole vielä varmuutta siitä, korvaako se tosiaan puuttuvan kurssini. Nice. Kurssi alkaa keväällä 2012 ja seuraavan kerran se järjestetään keväällä 2014. Nice.

Tuumaustauko ja sähköpostia opintosuunnittelijalle. Sähköpostikeskustelun jälkeen suunnitelma on selviö ja kuulemma täysin mahdollinen. Tässä tarkoitukseni:
1) Tiede, teknologia ja yhteiskunta -kurssiin haen korvaavuutta täällä käymälläni kurssilla Russian Political System (DI-vaiheen yleisopinnot)
2) poistuneen Projektinhallinnan -kurssin korvaisin täällä käymälläni Financial Analysis -kurssilla (DI-vaiheen yleisopinnot)
3) poistuneen Hitsauksen laadunvarmistus -kurssin korvaisin kurssilla Tuotantotekniikan laboratoriotyöt (DI-vaiheen pääaineopinnot).

Odottelen tällä hetkellä koulutusohjelman johtajan näkemystä asiasta. Hän päättää, onnistuuko tälläinen järjestely vai ei. Laitoin lähettämääni sähköpostiin hieman perusteluja, miksi itse näkisin, että muutokset olisivat molemmille osapuolille hyvä asia. Minulle lähiaikoina saapuvan sähköpostin sisällön perusteella tapahtuu seuraavaa:

Jos en saa hyväksytettyä muutoksia:

+ olen täällä vuoden

+ kielitaitoni varmasti kohenee entisestään

- valmistuminen lykkääntyy vuoteen 2014

- valmistuminen lykkääntyy vuoteen 2014

- valmistuminen lykkääntyy vuoteen 2014

- valmistuminen lykkääntyy vuoteen 2014

- minulla olisi kokonaista yksi kurssia vuotta kohden, kun tulen täältä pois.

Jos saan muutokset läpi:

+ pääsen tekemään diplomityötä keväällä

+ pääsen osallistumaan venäjän kielen kurssille

+ valmistuminen on todennäköistä jo ensi kesänä

+ kesän jälkeen on hyvä mahdollisuus saada vakituinen työpaikka

- kevään suunnitelmat menevät täysin uusiksi

- joudun tulemaan täältä pois jo loppuvuodesta

- kielitaito ei ihan hirveästi ehdi parantua.

Asia tuli aivan puun takaa ja nyrjäytti aivoni. Oivoivoi... Nyt ymmärrän, miksi vaihto kannattaa käydä jo hyvissä ajoin, kun opinnot ovat vasta puolessa välissä.

Vastausta odotellessa.

----------------