Venäläinen huumori

Mikä onkaan venäläisen huumorin syvin olemus? Sitä ei varmaan tiedä Ivan itsekään, mutta yritän tässä kirjoituksessa hieman selventää, mistä venäläiset vitsailevat ja kuinka vakavaa porukkaa he oikeastaan ovatkaan.

Lähdetäänpäs liikkeelle aivan perusasioista. Ulkomaalaiset ihmettelevät usein, miksi venäläiset eivät hymyile ja näyttävät lähes koko ajan maansa myyneiltä. Kuitenkin jokaisessa turistioppaassa kerrotaan, kuinka perin ystävällisiä venäläiset ovat. Olisin voinut kysyä vielä muutama viikko sitten, että missähän se ystävällisyys on, mutta joko siihen ystävällisyyden puutteeseen alkaa tottua tai sitten ihmiset alkavat olla hieman ystävällisemmän oloisia, koska ymmärrämme ilmeisesti toistemme puhetta jo jonkin verran. Kai.

Niin tosiaan, se hymyilyasia. Eri puolilla maailmaa ihmiset näyttävät tunteitaan eri tavalla. Amerikkalaiset ja Eurooppalaiset ovat herkästi hymyilevää kansaa, eikä hymyyn tarvita paljoakaan aihetta. Tämä koskee myös suomalaisia, niin oudolta kuin se saattaa äkkiseltään tuntua... Hymy tarkoittaa meille länsimaalaisille, että kaikki on ok. Totta kai hymyllä on erilaisissa tilanteissa erilainen merkitys. Venäläiset taasen hymyilevät, kun siihen on aihetta. Tämä tarkoittaa suomeksi tilannetta, jossa he tuntevat iloa ja ovat hyvällä tuulella. Kun heille on ystävällinen, saattaa joskus saada takaisin pienen hymyn häivähdyksen ja ystävällisiä sanoja.

On olemassa myös toinen ääripää: japanilaiset ja muut itämaan kansat, jotka hymyilevät lähes koko ajan. Tämän ominaisuuden on huomannut täällä opiskelijoista, jotka ovat juuri tuolta maailman toiselta laidalta. He hymyilevät koko ajan, kun puhut heille - sanot heille mitä tahansa. Päälle tulee yleensä vielä naurua, vaikka siihen ei olisi suomalaisen tai varsinkaan venäläisen mielestä mitään aihetta. En sitten tiedä, kumpi on parempi. Se, ettei hymyllä ole juurikaan merkitystä vai se, ettei hymyillä kuin tilanteissa, joissa se tarkoittaa erityisesti iloa ja hyvää oloa.

Venäläiset eivät siis ole välttämättä töykeitä, jos he eivät hymyile asiakaspalvelussa tai muualla.  Miksi silloin pitäisi hymyillä? He ovat siis neutraaleja.

Minkälaista läpäleissöniä pitää sitten venäläisille heittää, että he nauravat? Venäläinen huumori saattaa olla suomalaisen mielestä joskus melkoisen outoa. Se johtunee ehkä pääosin siitä, että suurin osa vitseistä liittyy jollain tavalla kielen monimuotoisuuteen ja sanojen kaksois(kolmois...nelois...vitois...)merkityksiin. Luulen myös, että suurimmalla osalla suomalaisista ei ole mitään käsitystä Venäjän erittäin pitkästä ja moninaisesta historiasta, joten monia vitsejä on vaikea käsittää. Jokapäiväinen tilannehuumori on kuitenkin mielestäni lähellä suomalaisten aivotuksia.

Vitsien sisältö liittyy usein poliittisiin johtajiin. Esimerkiksi Stalinista kertovat vitsit päättyvät yllättäen niin, että Stalin tappoi tai tapatti kaikki... Venäläiset osaavat nauraa itselleen sekä historialleen, joten muita vitsien aiheita ja sankareita ovat esimerkiksi useat neuvostoaikaiset erittäin typerät asiat, venäjän historian suuret nimet, miliisit, armeija ja jopa Chernobylin onnettomuus ja Siperian pakkotyöleirit. Pääosiin ovat päässeet myös useat kansallisuudet, suomalaiset mukaan lukien. Suomalaisia pidetään vitseissä huumorintajuttomina, hitaina, tyhminä, yksinkertaisina ja kylmää kestävänä väkenä. No ei se kovin kauas ainakaan osunut... Löytyy myös oma Pikku-Kalle, Vovochka (lellittelynimi Vladimirille), sekä oman alkuperäisväestön keskuudesta vitseihin ovat päässeet chukchit, joita pidetään kehittymättöminä, yksinkertaisina ihmisinä - eli vähän samansuuntainen näkemys kuin suomalaisista. Chukchit asuvat Alaskaa vastapäätä ja ovat Venäjän pohjoisin kansa. Tässä muutamia esimerkkejä vitseistä:

---

Stalin meni katsomaan jalkapallo-ottelua. Ottelu keskeytettiin puoliajalla. Miksi? Koska Stalin tapatti kaikki.

---

Opettaja kysyy oppilailta sanoja, jotka alkavat kirjaimella P. Vovochka nostaa iloisena kätensä ja vastaa "Persreikä!". Opettaja on kauhuissaan ja vastaa "Häpeä! Ei sellaista sanaa ole olemassakaan!". "Sepäs outoa", vastaa Vovochka, "Persreikä on olemassa, mutta sitä sanaa ei...?"

---

-10 °C Britanniassa laitetaan lämmitys päälle, suomalaiset vaihtavat T-paidan pitkähihaiseen.
-20 °C itävaltalaiset lentävät Malagalle, suomalaiset juhlivat juhannusta.
-200 °C helvetti jäätyy, suomalaiset voittavat euroviisut.
-273,15 °C absoluuttinen nollapiste. Atomien liike pysähtyy. Suomalaiset kohauttavat olkiaan ja sanovat: "Perkeles, pikkusen kylmä täällä, vai mitä?"

---

Ryhmä eläimiä pelaa korttia. Paikalla on karhu, susi, jänis ja kettu. Karhu sekoittaa pakkaa ja tokaisee "Ei sitten petkutusta! Jos joku huijaa, hänen likainen punaturkkinen naamansa saa uuden muodon."

---

"Petka, reputin taas testissä. Kyse oli siitä, missä Julius Caesar palveli. Sanoin heille, että hän palveli kuudennessa ratsuväkiarmeijassa". "Aa, sori, mun vika, Vasily Ivanovich. Siirrätytin hänet sillä aikaa seitsemänteen, kun olit poissa".

---

Neuvostoliiton uutislehdessä oli etusivun juttu: "Chernobyl saavutti viimeyönä viiden vuoden lämmöntuotantotavoitteensa neljässä mikrosekunnissa".

---

Chukchi istui puunoksalla ja sahasi sitä puun puolelta poikki. Venäläinen sanoo chukchille, että älä nyt hyvä mies siltä puolelta sahaa, tiput maahan, kun oksa katkeaa. Chukchi kohautti olkiaan ja jatkoi sahaamista. Oksahan katkesi ja chukchi räsähti maahan oksan kanssa. Maassa röhnöttävä chukchi käänsi katseensa venäläiseen ja sanoi "shaman".

---

Onko pakkotyöleirillä rankkaa? -Ainoastaan ensimmäisen kymmenen vuoden aikana.

---

Mies raahasi pikkupoikaa jalasta kadulla. Vastaan tulee vanhempi naisihminen, joka katsoo touhua huolestuneena. Hän sanoo: "Ethän sinä voi lasta noin raahata, häneltähän tippuu pipo päästä". Siihen mies tokaisee "Ei tipu, naulasin sen kiinni".

---

Viimeisen vitsin kertoi eräs venäjän kielen professori. Hän nauroi vitsille, paljon. Eipä siinä. Yhteenvetona voisin sanoa, että vitsit ovat lähes yhtä paskoja kuin Koneenrakennuskillan kotimaan kursioilla paskin vitsi -kilpailussa. Ja sen on paljon se.

----------------

Junaliput on nyt ostettu Moskovan reissua varten ja hostelli varattu. Ja jumanskekka, huomenna Suomeen! Voisinkin laittaa tähän tämän päivän byrokratian rattaiden ryntökulmien erisuuruuden aiheuttaman facebook-tilapäivitykseni:

"Tänään olen kokenut niin syvää vitutuksen tunnetta, mitä en ole ikinä aiemmin kokenut, enkä varmaan enää ikinä tule kokemaankaan. Kiitos tästä, Venäjän byrokratia. Mutta lopulta, lopultakin, jumalauta he pystyivät siihen lopultakin; he pystyivät rekisteröinti- ja viisumitoimistossa antamaan minulle jo maanantaista asti kaapissa olleen multiviisumilapun ja oman passini. Tähän suorittamisen multihuipennukseen tarvittiin kolminkertainen käynti toimistossa, ensin lempeä ja sitten vihainen sananvaihto toimistotädin kanssa, tämänpäiväinen kolmen tunnin odottelu vihaisten kiinalaisten seassa sekä kyseisen suorituksen huipennus: kaapin avaus ja kirjaus vihkoon siitä, että olen viisumini hakenut ja että tulen Suomeen. Ville Haapasaloa lainatakseni: Kyllä Venäjä on hieno maa. Huomenna. Suomi."

----------------