Nyt on yli kuukausi Pietarissa vietetty. Viisumihakemus on viimein palautettu hyväksytysti. Pieniä ongelmia oli hakemusta täytettäessä ja palautettaessa. Tässä alkuun tarina lyhykäisyydessään. Lopussa hieman tietoa yllättävästä käänteestä, jonka kohtasin yliopistollamme (siis Lappeenrannassa) tapahtuneiden muutosten takia.
----------------
Haeppas viisumisi helposti meiltä!
Saimme rekisteröitymisen yhteydessä lappuja käsiimme ison nipun. Niihin kuului viisumihakemus, joku lomake yliopiston kirjanpitoa varten, malli viisumihakemusta varten (lihavoituna kohdat, joiden pitäisi olla kaikilla samat), infolappu palautettavista lomakkeista, ohjeita ja lakeja Venäjän federaatiossa oleiluun (venäjäksi) sekä joitakin muita lippulappusia. Osa niistä jäi samantien erääseen toimistoon, joka hoitaa suomalaisten vaihto-opiskelijoiden asioita. Samaiseen huoneeseen piti jostain kumman syystä jättää paperi, jossa kerrottiin, mitä meidän tarvitsee viisumihakemuksen yhteydessä palauttaa.
Noh, intopinkeänä täyttämään hakemusta, jotta viisumi saadaan hetimiten! Ja katso - sen voi palauttaa 19.9 - 11.11.2011 välisenä aikana. Syytä pohdin, mutta turhaan, en sitä keksinyt. Viisumihakemuksen täyttäminen jäi siis hieman taka-alalle. Tutorit lupasivat täytellä lappumme, koska ne oli olevinaan jotenkin hyvin monimutkaisia täyttää. Ja Samihan ei mitään apua kaipaa! Täytin hakemukset siis itse, omilla kirjoitusvenäjän harakanvarpaillani. Haimme tarvittavat valokuvat (6kpl...?) erään kauppakeskuksen valokuvauspömpelistä. Pömpelin työntekijä lupaili, että valokuvat käyvät viisumihakemukseen - niin vakuuttelivat myös hienot mainokset kopin kyljessä.
JJE. Nyt on siis hakemukset täytetty, allekirjoitukset päivämäärineen sipsaistu tarvittaviin kohtiin sekä hienot värivalokuvat taskussa. Ja ei muuta kun jonottamaan. 100 000 pikkukiinalaista oli myös jonossa. Voi herranperkele, että menee hermo tuossa jonottamisessa, kun siihen ei ole tottunut. Kiinalaisten jono on suomalaisten häröpallo. Hakemuksen käsittelemiseen menee noin 10-15 minuuttia, jos toimistoon menee suomalainen ja noin 30 minuuttia, kun sinne menee kiinalainen. Jätän suosiolla pari päivää väliin, jonottakoon muut - menen sitten, kun on rauhallisempaa. Huhut alkavat kiiriä, kuinka yksi hakemus toisensa jälkeen hylätään, oli se sitte tutorien täyttämä tai ei. Myöskään toimiston ovessa oleva vuorolista ei kuulemma toimi.
Tarkistan oman hakemukseni moneen kertaan - kaikki kirjoitukset täsmäävät. Seuraavana päivänä tornihuhuja kiirii lisää: ensin pitääkin käydä hakemassa toisesta toimistosta lisää tarvittavia papereita, hakemuksen yhteydessä pitää maksaa 2000 ruplaa, hakemus pitää olla täytetty kokonaan isoilla kirjaimilla ja valokuvat täytyy olla mustavalkoisia ja tulostettu mattapintaiselle paperille, allekirjoituksen yhteyteen ei saa laittaa päivämäärää...? Suuntaan epätoivoisen katseeni omiin lappuihini. Aivokuoren hermosolut kiristyvät odottamattoman pinkeälle. Ei...ei...ei: kirjoitukset pienillä kirjaimilla, allekirjoituksissa päivämäärät, valokuvat värillisiä....
Eikö kukaan tosiaan voi kertoa näitä ohjeita, ennen kuin menemme hakemusten kanssa toimistoon, jossa ne joko hylätään tai hyväksytään? Eipä kai. Ei sitten millään. Töppöstä toisen eteen ja hakemaan uusi lomake. Täytän sen kokonaan isoilla kirjaimilla, käyn teettämässä mattapintaiset valokuvat oikein kunnon liikkeessä ja allekirjoitan paperit ilman päivämääriä. Menen muutaman päivän odottelun jälkeen toimistoon, josta saan lisää kopioita omista papereistani. Odottelu johtui siitä, että toimistotäti oli muutaman päivän poissa. Minulle kuitenkin aina ilmoitettiin kiltisti, että hän saapuu parin tunnin kuluttua. Eipä saapunut ei...
Pääsin viimein toimistoon ja jepa, kyllä nyt kelpaa; neljä kopiota passista, maahantulokortista ja viisumista ja vielä lisää jotain kopioita. Kaikkiin piti hakea viereisestä toimistosta pyöreä, kauniin sinertävä, ihku leima. Leimauksen jälkeen astelen takaisin toimistoon, josta hain lisäkopiot. Mietin matkalla, miksi leimausta ei voi suorittaa samassa toimistossa. Olen ensimmäisessä toimistossa ja täti tarkastaa, että lapuissa on nyt leimat. Ja nyt! Kädessäni on yhteensä noin 15 paperia...yhden viisumin tähden. Takaisin jonottamaan - tai oikeastaan odottelemaan.
Parin välipäivän jälkeen pääsen jonotuslistaan toiseksi, eli taistelutaktiikkani oli oikea. Mietin, että jonotuslistan olisi parempi toimia, muuten saattaa Samia niin sanotusti harmittaa. Torstaiaamuna menen luennon jälkeen toimiston oven eteen hyvillä mielin. Pääsen toimistoon noin 45 minuutin odottelun jälkeen. Toimistoihminen ottaa lappuni vastaan ja alkaa tarkistaa niitä... Hän pyörittelee päätään ja merkkailee jotain hakemuksiini... Hän ei pidä yhtään siitä, että valokuvani päällä oli klemmari, hyi olkoon mikä virhe! Ja katso - mallin lihavoidut kohdat eivät ihan osuneetkaan kohdalleen...HYLÄTTY.
Otan uuden lomakkeen, täytän sen oikein ja tungen itseni takaisin toimistoon välittämättä muista. Mielestäni on minun vuoroni. Tajuan nyt, miksi jonotuslista ei välttämättä toimi - kaikki ovat samanlaisia urpoja kuin minäkin ja etuilevat. Toimistossa on hyvin hiljaista, ehkä jopa kiusallinen tunnelma, kun toimistoihminen tarkastaa lappuni. Nyt kaikki lomakkeet kelpaavat - 2000 ruplaa sihteerille käteen ja odottamaan viisumia. Mietin, että miksi minulle tuleva vuoden viisumi on samanhintainen kuin muiden puolen vuoden viisumit. En kuitenkaan kysy asiasta mitään vaan oletan, että kaikki on kunnossa. Olikohan virhe? Ehkä, ehkä ei. Passin saan takaisin seuraavana keskiviikkona ja silloin saan myös tiedon, koska viisumini saapuu.
Että semmoista tällä kertaa. Viha, turhautuminen ja vit*tus ovat hienoja tunteita. Lajimme viisaimmat ovat kertoneet, että onnellisuus on sitä, ettei vituta ihan joka päivä. Se ilmeisesti pitää paikkansa. Joku oli omassa matkaraportissaan suositellut viisumin hankkimista oma-aloitteisesti ja rekisteröitymistä itsenäisesti. Ei ehkä huono idea...
----------------
Toiseen asiaan.
Kuukauden oleilun jälkeen tarkistin ohimennen Lappeenrannan teknillisen yliopiston henkilökohtaista opintosuunnitelmaani, koska mietin miten tulisin jäljellä olevat kurssit Suomessa suorittamaan, kun sinne palaan. Hämmästyin huomatessani, että voin ehkä korvata jäljellä olevia kursseja Venäjällä suoritettavilla opinnoilla, koska korvattavat kurssit ovat poistuneet LUT Metallin tarjonnasta (eli käytännössä tilalle käy mikä tahansa kurssi). DI-pääaineopintoihin pitää tosin olla syventäviä kursseja eli suomeksi DI 1/2 tai KTM 1/2. Tämähän on hieno asia! Jäljelle jäi kolme kurssia diplomityön lisäksi: tekniikan tutkimusviestintä, talouselämän venäjän lukukurssi sekä tiede, teknologia ja yhteiskunta (TTY).
Tarkastelin uusia opinto-oppaita. Jahas, jahas...TTY järjestetään seuraavan kerran syksyllä 2012, tekniikan tutkimusviestintä ei ole ongelma, venäjän kielen viimeinen pakollinen kurssi on poistunut valikoimasta. Mitähän nyt tapahtuu. Opiskeluaikanani venäjän kielen kurssit ovat vähentyneet 23:sta kahdeksaan. Enää ei ole aloittavilla opiskelijoilla mahdollisuutta lukea sivuainetta. Hienoa työtä yliopistolta, joka ratsastaa Venäjäosaamisellaan! Tarjontaan on tullut uusi kurssi Talouselämän ja tekniikan venäjän lukukurssi, joka ilmeisesti korvaa puuttuvan kurssini. Sähköpostia kielikeskukselle ja alustavan kyselyn mukaan tätä kurssia ei voi suorittaa etänä, eikä ole vielä varmuutta siitä, korvaako se tosiaan puuttuvan kurssini. Nice. Kurssi alkaa keväällä 2012 ja seuraavan kerran se järjestetään keväällä 2014. Nice.
Tuumaustauko ja sähköpostia opintosuunnittelijalle. Sähköpostikeskustelun jälkeen suunnitelma on selviö ja kuulemma täysin mahdollinen. Tässä tarkoitukseni:
1) Tiede, teknologia ja yhteiskunta -kurssiin haen korvaavuutta täällä käymälläni kurssilla Russian Political System (DI-vaiheen yleisopinnot)
2) poistuneen Projektinhallinnan -kurssin korvaisin täällä käymälläni Financial Analysis -kurssilla (DI-vaiheen yleisopinnot)
3) poistuneen Hitsauksen laadunvarmistus -kurssin korvaisin kurssilla Tuotantotekniikan laboratoriotyöt (DI-vaiheen pääaineopinnot).
Odottelen tällä hetkellä koulutusohjelman johtajan näkemystä asiasta. Hän päättää, onnistuuko tälläinen järjestely vai ei. Laitoin lähettämääni sähköpostiin hieman perusteluja, miksi itse näkisin, että muutokset olisivat molemmille osapuolille hyvä asia. Minulle lähiaikoina saapuvan sähköpostin sisällön perusteella tapahtuu seuraavaa:
Jos en saa hyväksytettyä muutoksia:
+ olen täällä vuoden
+ kielitaitoni varmasti kohenee entisestään
- valmistuminen lykkääntyy vuoteen 2014
- valmistuminen lykkääntyy vuoteen 2014
- valmistuminen lykkääntyy vuoteen 2014
- valmistuminen lykkääntyy vuoteen 2014
- minulla olisi kokonaista yksi kurssia vuotta kohden, kun tulen täältä pois.
Jos saan muutokset läpi:
+ pääsen tekemään diplomityötä keväällä
+ pääsen osallistumaan venäjän kielen kurssille
+ valmistuminen on todennäköistä jo ensi kesänä
+ kesän jälkeen on hyvä mahdollisuus saada vakituinen työpaikka
- kevään suunnitelmat menevät täysin uusiksi
- joudun tulemaan täältä pois jo loppuvuodesta
- kielitaito ei ihan hirveästi ehdi parantua.
Asia tuli aivan puun takaa ja nyrjäytti aivoni. Oivoivoi... Nyt ymmärrän, miksi vaihto kannattaa käydä jo hyvissä ajoin, kun opinnot ovat vasta puolessa välissä.
Vastausta odotellessa.
----------------
Kiitos Samwais! Asiaankuuluvilla kuvilla ryyditetty tekstisi sai oman kielikurssini maksamista varten suoritetun 2,5h jonottamisen tuntuvan naurettavan helpolta ja sivistysvaltionomaiselta.
VastaaPoistaVaihtariasioissa on muuten hieno piirre. Ensin odotellaan, että meksikolaiset ja espanjalaiset saapuu paikalle noin vartin myöhässä. Sitten käydään yhteiset asiat läpi, jonka jälkeen jonotellaan koko porukalla. Jonottamisen odottelu, se vasta on ylvästä puuhaa.