torstai 29. syyskuuta 2011

Venäjän miliisipoliisisetä

Vuonna 2010 Venäjän miliisin virkanimike vaihtui poliisiksi ja sen myötä tuli myös muutamia lakiuudistuksia,  virka-asu- ja organisaatiouudistus sekä ajoneuvojen pintapuolinen uudistus. Uudistukset ovat osa suurempaa projektia, jossa poliisista yritetään kitkeä korruptio pois sekä poliisin arvostusta yritetään nostaa kansalaisten silmissä. Projektin budjettiin on varattu vuosina 2012 ja 2013 huimat 217 miljardia ruplaa (5 miljardia euron kolikkoa*). Ainakin vielä muutama vuosi sitten miliisi oli Venäjän vähiten arvostettu ammatti.

*5 000 000 000 euron kolikkoa pinossa ulottuisi 11 650 kilometrin korkeuteen ja painaisi 37,5 miljoonaa kilogrammaa, aiheuttaen alimmaisen kolikon alle noin 8,65 miljoonan barin paineen - siinäpä pintapainetta kerrakseen. Ettäs tiedätte.

Joka tapauksessa uuden lain on ilmoitettu vaikuttavan Venäjän virkavaltaan huomattavasti, koska se: "Määrittelee poliisin aseman yhteiskunnassa sekä poliisien oikeudet ja velvollisuudet, vapauttaa poliisin ylimääräisistä ja tarpeettomista toimista sekä vahvistaa poliisin sitoutumista yhteiskuntaan." Lakiuudistus on historiallinen siinä mielessä, että siinä on otettu ensimmäisen kerran Venäjän historiassa huomioon yhteiskunnan mielipiteet ja ehdotukset.

Laissa määritellään muun muassa, että poliisin minimipalkka on 1500 dollaria kuukaudessa (noin 30 % korotus), poliisit voivat matkustaa ilmaiseksi julkisilla kulkuneuvoilla, he saavat täyden sairaanhoito- sekä asumistuen ja lisäksi poliisiorganisaatiossa on bonusjärjestelmä rikollisten pidättämisestä. Kovemman luokan pykälä on esimerkiksi se, että naisiin saa nykyään käyttää tarvittaessa fyysisiä voimakeinoja (jos he eivät ole selvästi raskaana). Eräs pykälä taasen antaa poliisille valtuudet sulkea internetsivuja ilman oikeuden määräystä ja löytyy myös uusi pykälä, joka kieltää ottamasta lahjuksia vastaan... Niin, tuliko mieleen, että eikö ennen ollut sellaista lakia? No ei ollut.

No mitä menit taas tekemään!?
Millaiset asunnot veteraaneille? Mikä poliisi? Ketä rankaiset?
(Venäläistä huumoria - älkää välittäkö, en minäkään tajua)

Venäjän poliisin organisaatiorakenne on hyvin monimutkainen ja sisältää lukemattoman määrän erillisiä laitoksia ja erilaisia toimistoja. Autojen ja virka-asujen kirjaimista voi päätellä, mihin osastoon tai joukkoon kyseinen henkilö tai ajoneuvo kuuluu. Henkilön arvon voi päätellä yleensä olkapäissä sijaitsevista arvomerkeistä. Nykyään sisäministeriön (МВД) alainen poliisi jaotellaan käsittääkseni 15 eri pääosastoon ja niiden alaosastoihin. Pääosastoja ovat melkoisen vapaalla suomennoksella:

1) Yksityisten turvallisuuspalveluiden osasto (ГУВД)
2) Tieliikenneturvallisuuden osasto (ГИБДД, ДОБДД, ГАИ)
3) Yleisen järjestyksen osasto (ДООП)
4) Ääriliikkeiden valvonta- ja vastataisteluosasto (ГУПЭ)
5) Sisäisen turvallisuuden osasto (ГУСБ)
6) Liikenneturvallisuuden osasto (ГУТ)
7) Rikostutkinnan osasto (ГУУР)
8) Taloudellisen turvallisuuden ja korruptiontorjunnan osasto (ГУЭБиПК)
9) Interpolin kansallinen keskusosasto (НЦБ)
10) Opetariivinen johto
11) Valtion suojeluksessa olevien henkilöiden vastuuosasto (УОГЗ)
12) Erikoisjoukot ja ilmavoimat (ЦСН СП)
13) Kansainvälisten ja muiden suurten tapahtumien turvallisuuden osasto (УБКМ)
14) Operatiivisen tutkimustiedon osasto (ОИД)
15) Sisäisen tutkinnan osasto (УОД)

Joihinkin nimikkeisiin voi liittyä lyhenteen eteen tai taakse sisäministeriön lyhenne МВД. Näkyvimpiä alaosastoja esimerkiksi Pietarissa ovat tieliikennepoliisi ДПС, partiointipoliisi ППС ja erikoisjoukot ОМОН. Peruskalustona on hyvin hyvin vanhoja, hyvin vanhoja, vanhoja sekä myöskin uusia kulkuneuvoja - henkilöautoja, maastureita, pakettiautoja, hinausautoja, helikoptereita, moottoripyöriä, mitä milloinkin... ОМОН -joukoilla on käytössään kunnioitusta herättäviä panssaroituja ajoneuvoja sekä yleensä ОМОН:n miehet ovat ulkoiselta olemukseltaan mulle-ei-vi*tuilla -tyyppiä.

Venäjän miliisi on ollut aikojen saatossa hyvinkin korruptoitunut sekä uutisten mukaan mafialla on ollut myös näppinsä pelissä (voipi olla vieläkin). Usein länsimaalaisten tarinoissa miliisi on uhkaillut, pahoinpidellyt tai varastanut turistin omaisuutta ja sakothan on aina maksettu miliisille suoraan käteisellä. Osa tarinoista on varmasti tarinoita, mutta näissä kertomuksissa piilee hyvin usein totuuden siemen. Parannusta on kuitenkin tapahtunut huomattavasti, enkä ainakaan itse pidä Venäjän poliisia uhkana.

Poliisien tekemät rikokset ovat vieläkin melko yleisiä ja usein seuraukset ovat olleet vakavia, kun he ovat esimerkiksi harrastaneet ammuntaa kännipäissään kaduilla. Erään tutkimuksen mukaan 50 % Venäjän poliiseista on mieleltään niin epävakaita, että heille ei saisi luovuttaa asetta. Tutkimukset ovat kuitenkin aina tutkimuksia, vai mitä? Tässä muutamia konkreettisia uutisotsikoita:

-------
19.10.2010 Tomskissa miliisi ajoi humalassa kolmen jalankulkijan päälle
10.09.2010 Astrahan alueella miliisi aiheutti humalassa onnettomuuden, jossa nainen kuoli ja neljä loukkaantui
31.08.2010 Nizni Novgorodissa miliisi piti vangittuna ja kidutti 17-vuotiasta nuorukaista ilman syytä
27.08.2010 Vanhempi miliisi otti haltuun nuoremman miliisin virka-aseen ja hakkasi tämän tajuttomaksi
23.08.2010 Miliisi ajoi humalassa 14-vuotiaan tytön päälle ja pakeni paikalta
02.06.2010 Vanhempi miliisi ajoi humalassa punaisia päin jalankulkijoiden päälle. Kaksi loukkaantui vakavasti. Ei kurinpitorangaistusta.
20.04.2010 Miliisi ajoi humalassa jalankulkijoiden päälle - kaksi kuoli
15.04.2009 Ryhmä miliisejä ammuskeli kännipäissään kaupan pihalla Moskovassa
09.04.2009 Yamolo-Nenetsissä humalainen miliisi ampui lapsen, koska tämä lauloi USA:laista pop-laulua Voiton päivänä
-------

Hyvin usein rikoksien takana on vanhempia miliisiveijareita, jotka ovat tietenkin kokeneet hieman erilaisen koulutuksen ja ennen kaikkea erilaisen maailman ja täysin erilaiset toimintatavat kuin nykyään tai tulevaisuudessa valmistuvat poliisit. Tämä miliisiyden perikuva tuskin katoaa Venäjältä kokonaan, ennen kuin viimeisistäkin vanhan liiton miliiseistä aika jättää.

Tänä päivänä poliisikoulutus voidaan aloittaa hyvin nuorena - suurin piirtein samassa iässä kuin Suomalainen lapsi menee yläasteelle. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä vaan sen voi aloittaa myöhemminkin. Koulutus sisältää paljon liikuntaa, Venäjän kulttuuria, englantia ja/tai muita vieraita kieliä, matematiikkaa, lakitietoa sekä muuta mukavaa. Se voi kestää monen monta vuotta ja korkein koulutusaste poliisissa vastaa Suomessa yliopistoa. Tietenkin yliopiston jälkeen voi vielä jatkaa väitöskirjan parissa vuosia, minkä jälkeen täällä ollaan vasta tieteen kandidaatteja. Kun vielä jatkaa vuosia ja vuosia, voi saada itselleen tohtorin arvonimen (tohtorin nimike on täällä siis niin sanottua HardCore-tavaraa verrattuna Suomen systeemiin).

Vain valvova miliisi VS Aito auttavainen poliisi

Mitä ulkomaalaisten, tai miksei myös Venäläisten, on hyvä tietää poliisista, kun liikkuu täällä Pietarin kaduilla tai ylipäänsä Venäjän maaperällä? Mitä oikeuksia sinulla on tai mitä oikeuksia poliisilla on (lain mukaan)? Ulkomaalaisilla on täällä täysin samat oikeudet kuin Venäjän kansalaisilla. Tässä joitakin esimerkkejä:

- Jos sinut pysäytetään kadulla ja kysytään henkilöpapereita, näytä paperit suurempia mukisematta. Henkilöpaperit sisältävät passin, viisumin, maahantulokortin sekä rekisteröintitodistuksen. Käsittääkseni riittää myös näistä otettu kopio, joka on virallistettu jonkin viraston leimalla (esim. meillä on kopio, jossa on yliopiston leima). Suosittelen kantamaan mukana passin kopioita, koska Venäjän pimeillä markkinoilla länsimaalaisesta passista maksetaan huhujen mukaan kiitettävästi. Papereiden kyselyllä kaduilla yritetään etsiä laittomasti maassa oleskelevia henkilöitä.

- Henkilötietoja urkkiakseen poliisin täytyy kuulua partioivaan poliisiin (ППС, harmaa virka-asu) ja hänen täytyy olla kyseisellä hetkellä partioimassa, toisin sanoen siis töissä. Eli esimerkiksi metropoliiseilla, tieliikennepoliisilla tai edes ОМОН:n miehillä ei ole oikeutta tarkastaa henkilöllisyyttäsi. Eipä se kyllä heitä varmaan kiinnostakaan. Nykyään ППС:n poliiseiden pitäisi kantaa mukanaan näkyvällä paikalla omaa tunnistenumeroaan tai nimeä sekä lupalappua, josta selviää partiointiaika ja -reitti.

- Jos jokin muu poliisi pysäyttää sinut ja epäilee sinua jostakin rikoksesta, on hänellä oikeus tarkistaa henkilöpaperisi. Hänen täytyy kuitenkin ensin ilmoittaa mistä rikoksesta sinua epäillään.

- Poliisilla ei ole oikeutta tiedustella maassa oleilusi syytä tai muita tietoja kadulla, kuulustelu tehdään poliisilaitoksella. Suosittelen kuitenkin normaalia kommunikointia, aivan kuten Suomessakin.

- Poliisilla ei ole mitään oikeutta takavarikoida henkilöpapereitasi, ei missään tilanteessa.

Muutamia satajayksikertaakuultuja käytännön ohjeita: 
1) Kaikesta ylläolevasta informaatiosta huolimatta ainakin itse näytän paperit kysyvälle poliisille, kuului hän sitten mihin osastoon tahansa. Kun paperit ovat kunnossa, ei pitäisi olla ongelmia.
2) Älä missään nimessä näytä poliisille rahojasi, puhelintasi tai muita arvoesineitä, vain henkilöpaperit. Tilaisuus tekee varkaan...
3) Liiku yöllä mieluiten suurehkossa ryhmässä. Tai no, älä ainakaan yksin kauheassa kaatokännissä.
4) Jos käytät käsitakseja, älä hyppää kyytiin, jos autossa on muita kuin kuski.
5) Jos paperisi eivät ole kunnossa, napsahtaa sakko. Maahan on rekisteröidyttävä hetimiten, kun olet tänne saapunut (muodollinen 72 tunnin aikaraja - todellisuudessa heti, kun on mahdollista).

Sämin omia ohjeita:
6) Käytä maalaisjärkeä, ei tarvitse olla tyhmä. Pietari on aivan yhtä turvallinen tai vaarallinen paikka kuin muutkin suurkaupungit.
7) Älä tule Venäjälle asenteella "Venäjä ja Venäjäläiset ovat syvältä, Suomi on maailman ainut hieno paikka. Nii."
8) Noudata voimassaolevia lakeja (esim. kännissä riehuminen tai urean erittäminen kadulle on myös täällä kiellettyä. Yli 12% alkoholia sisältävien juomien juominen kadulla on kielletty).
9) Jos tilanne vaikuttaa uhkaavalta, poistu paikalta. Jos esimerkiksi otat kasvoilla yhden iskun vastaan, on parempi poistua paikalta kuin järjestää sakinhivutus - itsellesi.
10) Jos joku vähän töytäisee sinua diskoteekin tanssilattialla kesken erikoisliikkeittesi, ei kannata kysyä "What´s wrong with you?". Saattaa tulla pienikokoiselta kaverilta yllättävä isku suoraan hengityselimeen. Terveisiä Saksalaiselta kaverilta; hän uhrautui kokeilemaan, ettei muiden tarvitse.

Lisätietoa: Länsimaalaisilta ei nykyään kovin usein papereita kysellä. Suurin ongelma täällä on tällä hetkellä laittomasti maahan tulleet Kiinalaiset. Heitä tulee rajan yli laillisesti noin 600 000 vuodessa ja loput 1+n -määrä laittomasti. Meni lait miten meni, tai oli oikeudet mitkä olivatkaan, niin silti Venäjällä ei katsota hyvällä tummaihoisia, homoseksuaaleja tahi muita vähemmistön kannattajia. Asia vain yksinkertaisesti on niin (ainakin toistaiseksi)...

torstai 22. syyskuuta 2011

Vastauksia lukijoita askarruttaviin kysymyksiin vol.2

Jatkan lupaustani vastata minulle esitettyihin kysymyksiin koskien Venäjää tahi Pietaria tahi vaihtoaikaa. Tällä kertaa vastauksia vaativia, erittäin haastavia kysymyksiä ovat olleet:

1) Miksi kaikki jääkaapit Suomesta viedään Venäjälle?
2) Onko kaikissa autoissa siellä maadoituskaapeli ja jos on, niin miksi?
3) Haiseeko siellä pahemmalle kuin Suomessa?
4) Miksi venäläiset sanoo juoneensa grammoja vodkaa eikä deseinä/litroina?

_________________________________________________________


1) Jos jääkaappeja tosiaan Venäjälle viedään (en ole ennen tällaista kuullut), niin luulen, että sillä kierretään Suomessa voimassaolevia tiukkoja kierrätyssäädöksiä ja -lakeja. Tämä on siis vain minun oletukseni ja arvaukseni. Oletuksen taustalla on Venäjällä voimassa olevat kierrätyslait ja -säädökset. Ai mitäkö ne ovat? Hyvä kysymys, koska niitä ei ole.

Venäjällä kierrätys ei toimi. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Venäläiset eivät usko kierrätyksen kannattavan. Heidän mielestään siitä ei saa millään kannattavaa liiketoimintaa tai se ei ole mitenkään päin tai missään mielessä järkevää. Esimerkiksi täällä ei tunneta mitään pullo- tai tölkkipantteja ja mm. asuntolassamme kaikki roskat menevät samaan roskikseen. Ainoastaan suuret vesiastiat kerätään erilleen.

Askel parempaan päin on kuitenkin jo otettu ja Venäjällä toimii muutamia firmoja kierrätyksen puolesta. Suurin osa näistä on kuitenkin pieniä yrityksiä, jotka toimivat vapaaehtoistyövoimalla. On olemassa kuitenkin koko Venäjän laajuudella toimivia jätehuoltoyrityksiä, jotka todella haluavat parantaa Venäjän jätteenkäsittelyä.

Venäjän ministeriön antamien tietojen mukaan vain 30 % (3,5 miljardia tonnia vuodessa) kaikesta Venäjällä syntyvästä jätteestä käsitellään tai kierrätetään jollain tavalla. Suurin osa tästä, sekä loput kahdeksan miljardia tonnia käsittelemättömänä, dumpataan kaatopaikalle. Jätettä kerääntyy vuodessa 81 tonnia yhtä Venäjän kansalaista kohden. Yhdyskuntajätteestä kierrätetään vain noin 5 % ja esimerkiksi Venäjän suurimmalle kaatopaikalle viedään joka vuosi yli neljä miljoonaa kuutiometriä jätettä - käsittämättömiä määriä.

Vertailun vuoksi:
Suomessa kaikesta jätteestä käsitellään noin 99,5 % (~60 % käsitellystä jätteestä kuljetetaan kaatopaikalle) ja yhdyskuntajätteestä kierrätetään huikeat 54 % - hyvä Suomi! Kaikenkaikkiaan Suomessa syntyy jätettä noin 85 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä tarkoittaa 17 tonnia yhtä kansalaista kohti (yhdyskuntajäte noin 400 - 500 kg / vuosi / asukas, loppu tulee teollisuudesta).

Vaikka kaikki Suomen vanhat jääkaapit ja pakastimet vietäisiin Venäjän suurimmalle kaatopaikalle, ei niistä syntyvää romukasaa varmaankaan edes erottaisi muusta jätteestä - niin surullista kuin se onkin.

2) Maadoituskaapeleita näkee täällä hyvin usein, mutta ei niitä kaikissa autoissa ole. Ilmeisesti pääajatus kaapelissa on auton maadoittaminen niin, ettei sähkövarausta synny kuljettajaan / matkustajiin vaatteiden hangatessa Ladan genuiininnahkapenkkejä vasten. Ja koska esimerkiksi USA:ssa useat polttoaineasemat ovat syttyneet tuleen staattisen sähkön aiheuttaman kipinän vuoksi, voidaan olettaa, että maailma on pikkiriikkisen turvallisempi paikka maadoituskaapelien avulla... kai... Havaintojen perusteella paikalliset eivät kuitenkaan tiedä, että katkennut tai kulunut maadoitin ei toimi, koska kaapeli ei enää ole kontaktissa maahan...

3) Olen tutkinut nyt kahden viikon ajan Pietarin ulkoilmaa ja asuntolamme sekä muiden rakennusten sisäilmaa. Jotta voisin todeta, haiseeko täällä pahemmalle kuin Suomessa, on ensin tiedettävä, mitä pahalle haiseminen tarkoittaa.

Hajuaisti on vielä nykyäänkin melko vähän tutkittu ihmisen aisti. Se perustuu siihen, että hajumolekyyli ärsyttää liikkuessaan hajureseptorisoluja, jotka vaikuttavat suoraan tunne-elämää säätelevään aivojen osaan. Aistimukseen vaikuttaa hajumolekyylin kemiallinen rakenne, sen pitoisuus hengitysilmassa sekä haistelijan omat tottumukset. Pahalle haisemista ei siis voida luokitella tässä tieteellisessä tutkimuksessa muuten, kuin että hajureseptoreiden ärsyttäminen saa aikaan hermoratojen kiristymistä pääni sisällä. Satunnaisesti tämän hermoratojen kiristymisen voi havaita myös ulkopuolinen tarkkailija niin sanotun oksennusrefleksin muodossa.

Voisin lähteä pohtimaan asiaa siltä kannalta, että Suomessa ilma on yleensä erittäin raitista ja puhdasta - niin sisällä kuin ulkona, eikä hajumolekyylit ainakaan pienemmissä kaupungeissa pahemmin ärsytä reseptorisolujani. Pietarin kaduilla kulkiessa hengitysilmaan on sekoittuneena usein pakokaasuja sekä muita pienhiukkasia, jotka kiristelevät hajuaistin kautta aivokuoren hermosoluja. Ei kuitenkaan kovin pahasti ja siihen tottuu melko nopeasti. Kaupungin viemäriverkoston avokaivoista, joita on melko paljon, tulee satunnaisia pöllähdyksiä, jolloin reseptorisolut ovat melko kovilla.

Julkisten rakennusten sisäilma on poikkeuksetta raitista ja puhdasta, mutta eräs hajureseptoreille raju paikka on asuntolamme suihkuhuone - tosin lähinnä aamuisin ennen kuin kukaan on ehtinyt käydä suihkussa. En tiedä, onko viemärin tuuletus unohdettu viedä katolle vai onko suihkun viemäri asennettu väärin, mutta suihkussa haisee aamulla ihan rehellisesti sanottuna ihmispa*.

Tämän laajahkon tutkimuksen yhteenvetona voisin ilmoittaa tulokseksi, että kyllä, täällä Pietarissa haisee keskimäärin pahemmalle kuin Suomessa. Mutta en kuitenkaan sanoisi, että täällä kokoajan pahalle haisee. Jatkotutkimuksia voisin tehdä keväällä toteutettavalla trans-siperian junamatkalla, jolloin saan hieman kattavamman otoksen Venäjän ulkoilmasta.

*Sana lyhennetty suomen kielen lyhennyssääntöjen mukaisesti.

4) Selvittääkseni painomitan mysteerin, vierailin Pietarin eräässä kuuluisassa museossa - nimittäin votkamuseossa. Ihmettelin pitkään tislaamiseen käytettyjen instrumenttien kauneutta sekä loputtomia votkapulloja ja -pikareita. Lopuksi menin museon yhteydessä toimivaan votkaravinteliin ja tilasin annoksen maailman parhaimmistoon rankattua Beluga Gold Line -votkaa. Eipä se pieni pikarillinen niin järin halpa ollut, mutta maistui melko hyvälle. Tuskin kuitenkaan erottaisin sitä Russian Standard Gold -votkasta, joka on mielestäni paras korkealle brändätystä Russian Standard -kolmikosta.

Mitä museossa selvisi? Ainakin se, että puhdas votka painaa 953 g/litra ja optimaalinen maku saavutetaan 40 % etanolipitoisuudella. Näin ainakin kuuluisan votkatutkija Dimitri Mendelejevin (1834 - 1907) mukaan. Mendelejev tunnetaan myös pienemmistä saavutuksistaan, esimerkiksi alkuaineiden jaksollisen järjestelmän keksimisestä / kehittämisestä. Siis kiitos Mendelejevin, nykypäivänkin votkat sisältävät noin 40 % etanolia.

Votka-sanaa on käytetty ensimmäisen kerran 1600-luvulla ja sitä on periaatteessa valmistettu jo 1400-luvulla, joten tällä elämän eliksiirillä on melko pitkät juuret Venäjällä. Votkaa alettiin pullottaa vasta sen jälkeen, kun Venäjä oli voittanut Isänmaallisen Sodan Napoleonia vastaan 1812 ja votkaa alettiin viedä Ranskaan. Ihmiset halusivat Ranskassa ostaa tätä "Napoleonin voittaneiden sotilaiden ihmejuomaa". Ennen vuotta 1885 votkaa myytiin Venäjällä reiluhkoissa 12,3 litran ämpäreissä.

Kaikkihan tietävät, että sana votka (водка) on hellittelymuoto sanalle voda (вода) - vesi, ja tarkoittaa siis oikeastaan pientä vettä. Mutta kaikki eivät varmaаnkaan tiedä, että 1914 Venäjällä astui voimaan kieltolaki, joka kielsi votkan valmistamisen ja myymisen. Tämän piti hillitä Venäjällä aivan lapasesta lähtenyttä juoppoutta. 1917 Bolshevikkien vallankumouksen jälkeen moni votkanvalmistaja pakeni ulkomaille vieden mennessään votkareseptit ja tislauksen jalon taidon. Kun herra Josef Stalin, jolle saattoi alkoholi maistua hieman reilummalla kädellä, astui pääsihteerin paikalta Leninin tilalle johtoon, kumosi hän kieltolain vuonna 1924. Myöhemmin hän määräsi jokaiselle rintamalla olevalle sotilaalle 100 grammaa 40 %:sta  votkaa / päivä / sotilas. Tämä määräys oli sotaveteraanien mielestä elintärkeä puna-armeijalle. Sota, jota silloin käytiin on Venäjällä nimeltään Suuri Isänmaallinen Sota (II Maailmansota) ja kyseinen sota on säilynyt Venäläisille hyvin tärkeänä ja kunniallisena tapahtumana.

Painomitta on siis periytynyt tästä. Nykyään Venäjällä normaali ravintola-annos votkaa on juuri tuo Stalinin sodan ajaksi määräämä 100 grammaa*. Usein votka tilataan karahvissa (250 - 1000 grammaa) ja kyytipojaksi otetaan esimerkiksi suolakurkkua, sitruunaa, suolaista lihaa tai mätiä. En tiedä, toimiiko tarjoilu rintamalla vielä nykyäänkin.

*Ei sitä kukaan tietenkään vaa'alla mittaa, mutta sanotaanko, että annos on ihan reipas. Selvennykseksi ja muistutukseksi vielä: Suomessa ravintola-annos votkaa on 4 cl eli noin 38 grammaa. Iso-Britanniassa ravintola-annos on säälittävä 2,5 cl eli 24 grammaa.

_________________________________________________________


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Miten harrastusmahdollisuudet eroavat kotosuomeen verrattuna


Varmaankin aika monia kiinnostaa harrastusmahdollisuudet täällä Pietarissa. Kirjoittelen muutamista yleisistä lajeista, joita uskon ihmisten harrastavan siellä kotosuomessa. Todettakoon jo tässä vaiheessa, että mitään näistä lajeista / harrastuksista ei tulla tyrkyttämään kotiovelle, vaan täytyy olla oma-alotteinen ja uskaltaa lähteä kokeilemaan, miten asiat täällä päin toimivat. Useihin lajeihin liittyy Venäjälle ominainen byrokratia (esim. salille tai uimaan mentäessä lääkärintodistus omasta terveydestään on oltava mukana).

----------

Lenkkeily (lähinnä juoksu):
Lenkkeilyähän voi harrastaa käytännössä missä vain ja milloin vain. Täällä Pietarissakin se on tottakai mahdollista, kunhan muistaa muutamia pieniä yksityiskohtia. Aivan keskustassa ei kannata päiväsaikaan lenkkeillä, koska liikennettä on - miten sen nyt sanoisi - riittävästi. Henkilökohtaisella kokemuksella suosittelen aamulenkkejä 7:00 - 9:00 välillä. Täällä useat virastot, kaupat, kauppakeskuskset yms. aukeavat vasta yhdeksältä tai sen jälkeen, joten suurin osa ihmisistä menee yhdeksäksi / kymmeneksi töihin ja siihen aikaan muutkin ihmiset kömpivät koloistaan kadulle.

Juoksu ei ole harrastuksena täällä kovinkaan yleinen - olen nähnyt kolmen ihmisen lenkkeilevän itseni lisäksi. Vastaatulijoiden katseista voi myös päätellä, ettei joka päivä, tai edes joka vuosi, heitä vastaan tule juosten iPodista musiikkia kuunteleva, hikipäinen ihmisolento.

Sali:
Kuntosaleja täältä löytyy joka lähtöön. Ne voivat sijaita aivan Pietarin sydämessä tai metromatkan päässä hieman syrjäisemmällä seudulla. Hinta muodostuu sijainnin ja tarjonnan mukaan. Kuntosalit jaottelen oman mieleni mukaan kolmeen pääryhmään.

On hienostoihmisille tarkoitettuja moderneja sporttisaleja, joissa laitteet ovat aivan viimeistä huutoa ja tarjontaan kuuluu kaikki - mm. sauna, uima-altaat, solarium, personal trainer, hieronnat. Tällaiset fitness-klubit ovat melko yleisiä ja niistä saa maksaa itsensä kipeäksi (hihavakiona satoja, jopa tuhansia euroja kuukaudessa). Maksu voidaan vaatia vuodeksi etukäteen, enkä usko, että tällaiset paikat on tarkoitettu vaihto-opiskelijoille (täytyy muistaa, että Pietarissa asuu erittäin paljon erittäin rikkaita ihmisiä). Mutta jos haluat treenata rauhassa, niin näissä se on mahdollista.

Seuraava askel on normaalille kansalaiselle tarkoitettu kuntosali, josta löytyy yleisimmät laitteet (kuntopyörä, juoksumatto, taljat jne.) sekä hyvällä tuurilla myös irtopainoja. Usein tarjontaan kuuluu perusjumpat - yläkroppa, alakroppa, bodypump, mitä-näitä-nyt-on. Näistä saleista joutuu maksamaan noin 900-1600 ruplaa kuukaudessa (25-40 € / kk). Joihinkin paikkoihin voi sisältyä sauna ja uima-allas, vähintään suihku pitäisi löytyä. Yliopistoilla on sopimuksia tämän tason kuntosalien kanssa, joten tiettyjen salien palveluista saa jopa 50 % alennusta.

Viimeiseen kategoriaan asetan niin sanotut Rocky-salit. Myös paljon käytetään nimistystä Spartan warrior -club. Näiden paikkojen kuukausimaksut eivät päätä huimaa; joitakin satoja ruplia kuukaudessa (5 - 15 € / kk) ja tarjolla tuskin on tytöille tarkoitettuja fitness-laitteita (ainakin näillä salilla käyvien mielestä laitteet on tarkoitettu tytöille). Ja luulen, että salien ohjelmaan ei myöskään kuulu jokatiistainen vatsa-pakara-jumppa. Tarjolla on kylmää rautaa ja ei-ehkä-niin-puhtaasti tuloksia saavuttaneita herroja. Suihku on....ehkä. Tämä taso on tarkoitettu tosimiehille ja näitä voidaan kutsua hyvällä omalla tunnolla punttisaleiksi.

Uinti:
Jotkut pienet uimahallit toimivat kuntosalien yhteydessä, mutta löytyy täältä oikeitakin uimahalleja, joissa on leveät, 25 m tai 50 m pitkät  altaat. Yksi uintikerta on 15+45 min ja maksaa noin 100 ruplaa (2,5 €). Esimerkiksi kahdeksan kerran monikertalippu tiputtaa yhden kerran hinnan 80 ruplan paikkeille (2 €). Lisäksi hinnat on yleensä jaoteltu kolmeen osaan - aamu, päivä, ilta, joista päiväaika on halvin (9.45-17.00). Aivan keskustassa ei käsittääkseni ole tavallista uimahallia, mutta metrolla pääsee usean hyvän hallin viereen.

Jalkapallo, jääkiekko, sähly jne:
Joukkuelajeja täältä varmasti löytyy, mutta niihin liittyminen voi olla hankalaa. Luulen, että esteeksi voi nousta kielimuuri. Itse pelailemme potkupalloa asuntolan asfalttipihalla - ei ehkä fiksuin paikka, mutta eipä täällä nurmeakaan kovin lähellä ole.

Hiihto, laskettelu, lumilautailu:
En tiedä, kuinka moni Pietarilainen hiihtoa harrastaa, mutta ei täällä talvisin ainakaan kaduille latuja vedetä. Nopean tutkimisen perusteella lähistöllä (~50km säteeltä) löytyy joitakin hiihto/laskettelukeskuksia, jotka ainakin kuvien perusteella vaikuttavat ihan päteville paikoille; pitänee käydä talvella katsastamassa. Kesällä näissä paikoissa voi usein harrastaa alamäkipyöräilyä / mäkiautoilua ja joissakin toimii kesällä niin sanottu elämyspuisto (kiipeilyratoja yms.).

Judo / lukkopaini / ampumapaini / karate / nyrkkeily jne:
Venäjälle on tullut ilmeisesti vasta viimeaikoina enemmän muotiin erilaiset taistelulajit, koska täällä näkee vähän joka paikassa ilmoituksia niistä. Tai sitten ne ovat aina olleet pinnalla. Treenaamaan pääsee suhteellisen helposti, jos osaa vähän venäjää. Kurssit tietenkin maksavat, mutta ei mitenkään hirveästi - alkeiskurssi noin 2000 ruplaa kuukaudessa (50 €/kk). Joissakin lajeissa voi olla kuitenkin vaikea löytää kehittyneempää treeniseuraa, esimerkiksi eräällä brassijiujitsukurssilla harjoitusten vetäjä oli vielä itsekin valkoisella vyöllä. En kuitenkaan epäile, etteikö täällä sitä olisi.

Snagarifighting:
Suomalaisten rakastama laji, jota harrastetaan yleensä klo 3:00-6:00 välillä (aamuyöllä), on yleinen myös täällä Pietarissa. Jostain syystä Venäläiset nuoret miehet ovat kuulemma hyvin herkästi nyrkkejään heristeleviä herrasmiehiä. Ilmeisesti ajatusmaailmaan ja kulttuuriin kuuluu se, että välejä ei voi selvittää puhumalla - tai muuten järkevällä tavalla. Tästä syystä yöelämässä kannattaa käyttäytyä kunnolla.

Jos haluaa kokeilla, miten niin sanottu nakkikioskiheijari* tai toinen suosittu Suomalainen hyökkäystyyli, avarilla korvaan -isku**, puree Venäläisiin, onnistuu se suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Suomessa. Täällä harrastusta voi kuitenkin venyttää hieman pidemmälle, koska melko moni baari on auki aamu kuuteen asti. Snagarifightingin säännöt saattavat erota hieman Suomen säännöistä (1-vs-1, ei aseita), joten kannattaa olla varovainen, jos haluat välttämättä tätä lajia kokeilla. Laji luokitellaan niin sanottuihin extreme-harrastuksiin.

*Sivulta heilauttamalla lyöty epätarkka päähän, yleensä kasvojen alueelle, kohdistettu isku. Osuessaan voi aiheuttaa kasvoihin vakavia vaurioita. Tilastollinen todennäköisyys on kuitenkin niin sanotun ohihuitomisen puolella.
**Avokämmenellä korvaan kohdistettu lyönti, joka aiheuttaa korvakäytävässä nopean paineen nousun ja voi johtaa tajunnan menetykseen. Vastaanottavan osapuolen tärykalvo voi olla tämän iskun aikana melko pinkeänä.
----------

Muitakin lajeja tietenkin pääsee kokeilemaan / harrastamaan; keilailu, tennis, koripallo, värikuulasota, kalastus, golf, pyöräily, seinäkiipeily, jne jne... Yhteenvetona voisin sanoa, että treenaus- / harrastusmahdollisuuksia on aivan samalla tavalla kuin Suomessa. Esteeksi voi kuitenkin muodostua kielen puutostila, kallis hinta, laiskuus tai kaikkien edellä mainittujen yhdistelmä.


lauantai 10. syyskuuta 2011

Kuuluisa Pietarin metroverkosto, millainen se on?

Ajattelin näyttää teille, rakkaat lukijat, Pietarin metroverkoston asemia ja kertoa hieman faktaa tästä erittäin monimutkaisesta rakennusprojektista, joka paisuu ja jatkuu edelleen (aikataulu joidenkin arvioiden mukaan 20 vuotta myöhässä...). Tämä niin kuuluisa metro on monessa mielessä mieleenpainuva ja erikoinen. Sen suunnittelu aloitettiin 1889 ja ensimmäiset asemat avattiin usean vastoinkäymisen jälkeen 1955. Pietarin metro on sen jälkeen kuljettanut miljoonia ja miljoonia matkustajia. Nykyään siinä on viisi linjaa ja metrolla tehdään päivittäin 2,5 - 3,5 miljoonaa matkaa.

Mikä tekee metrosta niin erikoisen? Esimerkiksi sen sijainti. Metrot kulkevat keskimäärin 60 metrin syvyydessä (syvin kohta ~110m) ja vain kolme asemaa 64:stä sijaitsee maan pinnalla. Tunnelit on rakennettu syvälle maan uumeniin muutamasta eri syystä; metrojen ei haluttu häiritsevän normaalia elämää, metrojen täytyy kulkea jokien ja kanavien ali rakennusteknisesti erittäin haastavassa maaperässä - suomaastoa koko kaupunki - ja lisäksi kylmän sodan aikana metroasemista tehtiin samalla väestönsuojia, tosin niin tehdään vieläkin. Asemat  on yleensä varustettu tehokkaalla ilmansuodatusjärjestelmällä sekä räjähdyksiä kestävillä ovilla.

Joistakin metroasemista voi havaita eri aikakausien arkkitehtuurin sekä vallitsevan ajatusmaailman. Osa asemarakennuksista ja laitureista on koristeltu hätkähdyttävän yksityiskohtaisesti. Löytyy esimerkiksi graniittiin ja erivärisiin marmoreihin kaiverrettuja erilaisia kuvioita ja patsaita, myös metalli on usein vahvasti esillä. Patsaat ja taulut voivat esittää esimerkiksi onnellista kotitöitä tekevää vaimoa tai lihaksikasta aviomiestä, joka työskentelee tehtaalla ilman paitaa. Valaistus on yleensä suunniteltu hyvin ja se viimeistelee upeat asemat.

Metrolla on erittäin helppo ja halpa matkustaa. Yksi poletti maksaa nykyään 25 ruplaa (noin 60 snt) ja sillä saa ajella niin paljon kuin sielu sietää, kunhan pysyy asemien porttien sisäpuolella. Saatavilla on tietenkin monenlaisia pakettitarjouksia ja kuukausikortteja. Nykyään useimmilla asemilla nimet ovat esillä myös latinalaisilla kirjaimilla ja reittiohjeita on jopa englanniksi, toisin kuin pari vuosikymmentä sitten.

Eräs erikoisuus on metron salamyhkäisyys - metroasemien sisäpuolelta ei saa ottaa valokuvia, syytä he tuskin tietävät itsekään. Valokuvaamisesta rapsahtaa 100 ruplan (2,5 €) sakko, joka itsessään ei ole suuren suuri, mutta sen maksaminen on hyvin monimutkaista - ainakin näin olen kuullut.

---KOKO PÄIVÄ METROLLA---

Lähdin aamupäivällä yksin kiertämään metroasemia ja niiden lähiympäristöjä. Valitsin linjaksi numeron yksi, joka on Pietarin ensimmäinen ja samalla vanhin linja. Ostin 25 matkan kortin, joka maksoi 490 ruplaa (~12 €). Kassaneiti ei ilmeisesti aluksi ottanut selvää puheestani, koska kysyi uudestaan, monenko matkan kortin halusin. Taitaa olla vielä "hieman" suomiaksenttia puheessani. Olisin voinut käyttää perisuomalaista tapaa ja lisätä hieman äänenvoimakkuutta sekä hidastaa puhetta, mutta toistin kuitenkin rauhallisesti haluamani matkamäärän - perille meni.

Aseman portista sisään, liukuportaita noin 80m alaspäin ja metroon. Kohteena oli päätepysäkki - Станция Проспект Ветеранов (Veteraanien katu -metroasema). Oletin, että kauimmainen pysäkki olisi vienyt minut totaaliselle lähiöalueelle, olihan asema kuitenkin aivan Pietarin laidalla. Ei - hieman ränsistyneitä kerrostaloja, ei muuta ihmeellistä. Pieni kävely lähiympäristössä osoitti, että paikalla on aivan tavallisia kauppoja, kahviloita, kioskeja, linja-autot ja marshrutkat (minibussi) kulkevat, autoja siellä täällä... Hämmästyneenä hyppäsin takaisin metroon.

Matkailun varrella ehdin tarkastella Venäläistä metrokulttuuria monen tunnin ajan. Ihmiset lukevat sanoma- ja aikakauslehtiä sekä kirjoja, tekevät ristikoita, nukkuvat, syövät, juovat, kuuntelevat musiikkia ja niin edelleen. Kuulutukset kehottavat antamaan istumapaikan vanhuksille, naisille ja lapsien kanssa matkustaville  - ja niin myös toimitaan. Useat nuoret parit halailevat liukuportaissa ja asemilla. Mietin omaa tyttöystävääni ja mieleni valtaa ikävän tunne, joka kouraisee vatsanpohjaa.

Käyn jokaisen aseman ja lähitienoon läpi. Mitä lähemmäs keskustaa kuljemme, sitä enemmän metroon tulee ihmisiä - alkaa olla tungos. Keskustassa asemien lähellä on paljon nähtävää: muistomerkkejä, hienoja rakennuksia, patsaita, puistoja, kukkaistutuksia, kauppakeskuksia ja bulevardeja. Lisäksi linjan vanhimmat ja hienoimmat asemat ovat keskustan tuntumassa. Kun seuraavaksi menen asemalle ja liukuportaita alas, katson ihmismassaa ihmetellen, kuinka paljon Pietarissa on naiskauneutta. Osa ihmisistä tuntuu olevan kiireisiä. Mietin, miksi he juoksevat ehtiäkseen metroon, niitä menee kuitenkin noin kahden minuutin välein. Noh, kiire on kiire.

Hyppään vaunuun ja kuuntelen tutun kuulutuksen "varokaa, ovet sulkeutuvat". Valot himmenevät, kun sähkömoottorit nielaisevat tarvitsemansa tehon kiihdytykseen. Korvat menevät lukkoon matkan varrella. Katselen ihmisiä. Metrolla matkustavat kaikki - mummot, papat, lapset, teinit, keski-ikäiset, juopot, poliisit, opiskelijat, vartijat ja muutama piispakin näkyi istuvan vaunussa.

Viimeisellä asemalla astun metrosta ulos - ei portaita? Vaunut tulivatkin tällä asemalla suoraan maan pinnalle. Päätepysäkki ei ole enää Pietarin maaperää, ja se näkyy. Aseman läheisyydessa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin juna-asema, pari kauppaa ja kahvilaa sekä muutama rakennustyömaa. Aivan valtava kerrostalokompleksi on rakenteilla aseman viereen. Ihmettelen sitä hetken, juon kuppilassa oluen ja lähden takaisin päin. Taisi olla omassa panimossa tehtyä vahvaa keskitummaa olutta, sen verran ytimekkäästi 70 ruplan (1,75 €) iso tuoppi jytki niin sanotusti suoraan kupoliin.

Reissu kesti kaikkiaan noin seitsemän tuntia ja oli tekemisen arvoinen. Autoin matkan varrella kolmea ihmistä, koska he olivat hieman eksyksissä. Aion käydä myös muut linjat läpi. Kuvia matkan varrelta alla olevassa videossa.



---

Tulevia aiheita:
- paperisota on ohi, miten opiskelu etenee?
- juttua Venäjän virkavallasta
- autoilu ja tuning Pietarissa/Venäjällä
- harrastusmahdollisuudet
- vastauksia lukijoiden kysymyksiin

tiistai 6. syyskuuta 2011

Vastauksia lukijoita askarruttaviin kysymyksiin

Lupasin Facebook:ssa vastata kavereitani askarruttaviin kysymyksiin koskien Pietaria, Venäjää tai vaihtoaikaa yleisesti. Hämmästelin hetken, mitä he näillä tiedoilla tekevät, mutta ajattelin nyt kuitenkin vastata, koska niin lupasin. Kysymykset kuuluivat suurinpiirtein näin:

1)      Kuinka monta lammasta Venäjällä on?
2)      Kuinka paljon Venäjä painaa?
3)      Mikä on Venäläinen momentti?

___________________________________________


1) Pietarissa tehtyjen havaintojen perusteella Venäjällä ei esiinny lampaita. Otaksun kuitenkin, että tutkimuksessa käytetty havaintoalue oli hieman liian pieni, jotta voisimme olla asiasta varmoja.


2)  Jos oletetaan maapallo täysin pyöreäksi, pinnan olevan suhteellisen tasainen ja lisäksi oletamme, että Venäjä on melko tasaisesti jakautunut maapallon pinnalle, voimme laskea maailman suurimman maan massan.

Laskun suoritamme Venäjän alle muodostuvien pallosektorien tilavuuksien avulla, jotka kerromme maapallon eri osien tiheydellä. Painon laskenta on hirmuisen vaikeaa, koska paino muuttuu sen mukaan, mitä lähemmäs maan ydintä mennään. Jotta tuloksesta saadaan järkevä, on laskettava erikseen kuoren, vaipan ja ytimen massat Venäjän alla.

Joka tapauksessa laskutoimitukseen tarvitsemme pallon säteen ja pallosektorin kalotin korkeuden. Maapallon sädehän on tiedossa, mutta kalotin korkeudet joudumme laskemaan toisen yksinkertaisen laskukaavan kautta. Laskun suorittamiseen täytyy muistella myös matematiikan A2-kurssia, jossa kerrottiin, että samanmuotoisten kappaleiden pinta-alan ja esimerksiksi korkeuden (tai minkä tahansa 2D-mitan) välillä on yhteys: (L1/L2)2=A1/A2.

Maapallon pinnan säde: 6371 km
Venäjän pinta-ala: 17 075 400 km2  (reilu 50 x Suomen pinta-ala)


Punainen alue tarkoittaa Venäjän alla olevaa pallosektoria, 
sininen alue on Suomen vastaava. Ei se Suomi nyt niin
hirveän pieni maa ole...

Kalotin pinta-ala: 2 * π * r * h = 17 075 400 km2  , josta h ~426,56 km.
Pallosektorin tilavuus: V = 2/3 * π * r2 * h

Nyt laskemme Venäjän alla olevien kalottien pinta-alat kohdissa, joissa maapallon tiheys muuttuu merkittävästi. Lisäksi saamme helposti kalottien korkeudet aivan kuten edellä.

Kuoren säde 6371-6321 km à Pinta-ala 17 075 400 km2, h = 426,56 km
Vaipan säde 6321-3321 km à Pinta-ala 16 808 434 km2, h = 423,21 km
Ytimen säde 3321 km à Pinta-ala 4 639 737 km2, h = 222,35 km

Olisi väärin laskea Venäjän massa maapallon keskimääräisellä tiheydellä, koska Venäjän kohdalla ei satu olemaan vettä nimeksikään, vain maa-ainesta. Maapallon tiheyksiä eri kohdissa:

Maapallon kuori       2,9 g/cm3 eli 2,9*1012  kg/km3
Maapallon vaippa    4,5  g/cm3 eli 4,5*1012  kg/km3
Maapallon ydin      10,7 g/cm3 eli 10,7*1012  kg/km3

Koko pallosektorin tilavuus:
Vtot= 2/3 * π * r2 * h = 3,6262*1010 km3

Ytimen tilavuus Venäjän alla:
V1= 2/3 * π * r2 * h = 0,5136*1010 km3

Vaipan tilavuus Venäjän alla:
V2= 2/3 * π * r2 * h – V1 = 3,0279*1010 km3

Kuoren tilavuus Venäjän alla:
V3 = Vtot - V 1 - V2 = 0,0847*1010 km3

Ja nyt vain kerromme tilavuuden tiheydellä ja summamme massat yhteen:
m3 = 2,457*1021 kg
m2 = 1,363*1023 kg
m1 = 5,496*1022 kg

mvenäjä = 1,937*1023 kg
eli noin 0,2 kvadriljoonaa kilogrammaa. Aika paljon.

Lähes samaan tulokseen olisimme päätyneet, jos olisimme todenneet, että Venäjä peittää noin 1/30 osan maapallon pinta-alasta eli olisimme jakaneet maapallon massan luvulla 30. Uskon kuitenkin, että yllä esitetyllä tavalla pääsimme tarkempaan lopputulokseen. Helpommallakin olisi päässyt, nimittäin myös 2D-mitan ja tilavuuden välillä on yhteys (L1/L2)3=V1/V2. Mutta taisin juuri tämän asian esitysaikaan torkahtaa luennolla, koska asia tuli vasta nyt mieleeni.

Lisähuomioita:
- Riku, mulle ei vittuilla.
- Reeta, toivottavasti seurustelet kanssani vielä tämänkin jälkeen...<3
p.s. Olemme ilmeisesti Markin kanssa ainoat insinööriopiskelijat koko 13 000 opiskelijan kampuksella, joten tämä oli melkoisen piristävää...


3) Niin sanottu Venäläinen momentti viittaa usein arkikielessä ruuvien kiristykseen ilman momenttiavainta. Yleisen käsityksen mukaan se tarkoittaa kiristysvoimaa, joka aiheuttaa ruuviin tai sen kierteisiin vaurioita. Vauriot tunnistaa yleensä korvia huumaavasta napakasta napsauksesta. Jos ruuvi sattuu olemaan pehmeää materiaalia,  oikean kiristysvoiman tunnistaa voiman tarpeen nopeasta pienenemistä.

Kun voimantarve kiristettäessä äkillisesti pienenee tai kuuluu napsaus, täytyy Venäläiseen momenttiin kiristämisen yhteydessä ruuvia avata noin ¼-kierrosta, jonka jälkeen liitos on valmis. Venäläistä momenttia ei suositella käytettäväksi oikeissa koneenosissa. Kuitenkin niin sanotuissa remonttihommissa sen on todettu toimivan.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Alku aina hankalaa...

Toisen päivän aikana meille tuli Venäjän byrokratian moninaiset rattaat melko selväksi. Hae paperi tuolta, jonota tuolla tunti-kaksi-kolme, vie paperi tuonne, maksa tuonne 200 ruplaa jotain maksua, lue nämä ohjeet, nimi alle, jonota, hae paperi. Jonota. Käytännössä suurin osa virkailijoista on lopen kyllästyneitä ikuiseen paperien pyörittelyyn ja sen huomaa. Paperishow johtui siitä, että meidät rekisteröitiin tämän päivän aikana Venäjän federaatioon ja saimme siitä paperilappusen todistukseksi. Pitäisi kuulemma kelvata miliisille - tai nykyäänhän täälläkin on poliisi.

Kielen tasokoe toteutettiin haastattelulla. Kahdeksan ihmistä professorin huoneeseen, jossa professori kyseli Venäjäksi hieman taustoja venäjän kielen osalta sekä muutenkin. Professorina sattuikin olemaan sama henkilö, joka opetti meitä kevään kielikurssilla. Tulokset (eli ryhmäjaot) ilmestyvät ensi viikon keskiviikkona.

Avasin pankkitilin VTB-pankkiin, jossa virkailijat olivat mukavia ja ystävällisiä. Asiat hoitui venäjäksi, vaikkakin pieni kielimuuri meinasi kohota pankkivirkailijan ja minun välille. Maksukorttia varten tarvitsee hankkia käännös passista (?) ja kortti on haettavissa 10 työpäivän jälkeen pankin konttorista - passikäännöstä vastaan. Ensimmäisessä pankissa (CityBank) ei haluttu avata tiliä, koska en työskentele täällä. Toisessa pankissa ei myöskään haluttu avata tiliä, syytä en tiedä. Ei haluttu, sehän riittää. Rahan siirto Venäläiselle tilille maksaa jonkin verran, en vielä tarkkaan tiedä paljonko, mutta esimerkiksi Nordean esitteessä oli maininta 14 euron siirtopalkkiosta - kallista. Jokatapauksessa rahan siirtäminen tulee paljon halvemmaksi kuin nostaa täällä vähän väliä Suomalaiselta tililtä käteistä (palkkio 2€+2,5% / nosto). Osuuspankin esitteessä on rahan siirtämisestä mielenkiintoinen maininta:


"Osuuspankin asiakkaana voit maksaa ruplamääräisiä maksuja Venäjälle tai laskuttaa saataviasi Venäjältä. Maksujärjestelmien toimivuudesta tai maksujen perillemenosta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta, joten maksaessasi RUB-maksuja Venäjälle teet sen omalla vastuullasi."


Onneksi VTB-pankissa ilmeisesti tiedettiin tämä ja minulla onkin nyt kaksi tiliä, joista toiseen siirrän Suomesta euroja ja teen sen jälkeen toiselle tilille valuutanvaihtosiirron sisäisesti. Rahasta puheen ollen voisin kertoa hieman hintatasosta täällä Pietarin sydämessä. Lähikaupassa ruoka on melko edullista. Kuitissa seisoo 466,12 RUB (reilu 10 €), kun ostoskorissa oli:

  • 4 olutta (Baltica 7 0,5 l)
  • tiu kananmunia
  • purkkapaketti
  • 6-päk hedelmäpommijuomia
  • 4 pussia erilaisia pakastevihanneksia
  • sulatejuustopaketti (noin 150g)
  • 1,1 kg omenoita

Niinnoh, eipä siinä hirveästi tavallisia ruoka-aineksia ollut, mutta kuitenkin. Ravintoiden hintataso on kiinni pitkälti siitä, missä ravintola sijaitsee. Aivan Nevski Prospektilla olevissa ravintoloissa ruoasta voi joutua maksamaan 800-1000 RUB (20-30€) /annos, kun se vähän sivummalla tippuu 200-400 RUB (5-10€) tasolle (annoksen hinta sisältää ison oluen ja huom! vesi on melkein kaksi kertaa olutta kalliimpaa). Baareissa ja ravintoloissa olut maksaa 90-170 RUB/iso tuoppi. Muiden juomien hinnoista kuppiloissa ei sitten olekaan vielä kokemusta, mutta ainakin kaupassa vodka on halpaa - esim. 2,5€/0,5l.

Perjantai-iltana kävimme hieman rentoutumassa parissa baarissa. Vietimme ensin iltaa asuntolalla, jonka jälkeen suuntasimme noin 10min kävelymatkan päähän baareihin. Ihmisiä oli meidän porukassa 20-30 ja hauskaa oli. Tupakanpoltto baareissa on täällä sallittua ja en muistanutkaan, että se on aivan... vaatteet haisee aamulla hirveältä ja pää on kipeänä (saattoi johtua myös jostain muusta....).

Lauantaina kävimme pyörimässä ostoskeskus PIK:ssä, joka on varmaankin Pietarin mittakaavassa melko pieni, mutta Suomen kauppakeskuksiin verrattuna suuri. Pihalla oli hieno esitys - intiaaneiksi pukeutuneet solistit soittivat hyvää musiikkia ja keskellä ihmismassaa tanssi kaksi rantojen miestä aivan tuubassa. Näiden rantojen miesten ystävä tuli kerjäämään minulta rahaa. Dialogi meni näin:

Puliukko: Ystäväni tanssivat tuolla, anna rahaa.
Sami: Anteeksi, en puhu venäjää.
Puliukko: Minulle voit puhua englantia.
Sami: Sorry, I don´t speak russian.
Puliukko: Minuutin tuijotus...
Sami: (puhuin sitten venäjää kaverille) Ai ne ovat sinun ystäviäsi. Hyvin tanssivat. Miksi minun pitäisi antaa sinulle rahaa?
Ukko taisi luulla, että hieman vinoilin hänen kaveriensa tanssitaidoista. Noh, saatoin niin ehkä tehdä.
Puliukko: Tarvitsemme rahaa viinaan.
Noh, olipahan ainakin suoraa puhetta...
Sami: offline -->


Todellisuudessa tilanne ei ollut hirveän mukava. Eipä noista puliukoista koskaan tiedä, heillä kun ei ole paljon menetettävää...Olisin varmaankin antanut hänelle rahaa, mutta taskunpohjalla ei ollut mitään sataa ruplaa pienempää.

Lauantai sujui muuten rauhallisissa merkeissä, teimme aamupäivällä asuntolalla ruokaa ja iltapäivällä söimme kaupungilla. Illalla osa lähti taas tutustumaan yöelämään. Itse kävin kaikkien stereotypioiden vastaisesti nukkumaan. Aamulla lenkille! Ja hieno lenkki olikin, kuvia ja tietoja:
http://www.sports-tracker.com/#/workout/Sambo1986/aih3v0t5fo5c29rf

Ensimmäiset päivät ovat nyt takana ja fiilis on erittäin hyvä. Ihmiset ovat mukavia, asuntola on siisti ja kaikki toimii - sähkö, vesi, kaasu - ainakin tähän mennessä. Venäjänkielen taitoni on mielestäni jo nyt parantunut huomattavasti. Se johtunee siitä, että uskallan jotain yrittää jo sanoakin, ymmärrän kyllä yleensä mistä ihmiset puhuvat. Kommunikoimme pääasiassa venäjäksi täällä asuntolalla, koska tässä kerroksessa asuvat vaihto-opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi venäjänkielen taitoisia.

Olen julkaissut blogia nyt melko tiuhaan tahtiin, mutta jatkossa tarkoitus on kirjoitella kerran viikossa. Tietysti joistakin erityisistä asioista erikseen. Olemme esimerkiksi suunnitelleet pientä matkaa maailman kalleimpaan, 10-15 miljoonan asukkaan kaupunkiin, Moskovaan. Tänäyönä on tarkoitus mennä katsomaan Pietarin kuuluisia siltoja, kun ne nostetaan ylös.

torstai 1. syyskuuta 2011

Ensimmäinen päivä

Nyt alkaa ensimmäinen päivä olla lopuillaan ja asioita on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista... Ilma täällä on ollut hieman sateinen, mutta silti Pietari näyttää paljon paremmalle nyt kesän vihreydessä kuin sydäntalvella. Sehän ei ole mikään yllätys, mutta en ehkä odottanut niin suurta eroa.

Matka Lappeenrannasta alkoi, ehkäpä pienoinen ihme kyllä, aikataulun mukaisesti tasan kello 08:00. Tyttöystäväni vei meidät (minut ja Markin) asemalle ja jäähyväisten jälkeen meinasi siinä iso mieskin herkistyä... Matkalla mietin hyvin mennyttä kesää ja hienoja yhteisiä hetkiä, noh nyt oltiin kuitenkin jo matkalla ja yritin pitää ajatukset tulevassa. Rajan ylitys meni erittäin sujuvasti molempien valtioiden tulleissa.

Ajomatka Pietariin meni melko nopeasti koiranunta nukkuen. Bussi pysähtyi ainoastaan Viipurissa ennen Moskva-hotellin päätepysäkkiä, jossa hyppäsimme ulos. Alunperin oli tarkoitus mennä siitä suoraan metrolla Gostiniy Dvorin asemalle, josta yliopistolle olisi ollut matkaa parisen sataa metriä. Noh, päätimme kuitenkin elämämme kunnossa kävellä ja kantaa laukut, eihän matka näyttänyt kartalla pitkältä. Ehkä reilu 2 km käveltyämme menimme sitten Majakovskajan asemalla metroon - paidat läpimärkänä hiestä (allekirjoittaneella ehkä hieman enemmän kuin Markilla). Olimme erittäin eteviä ja saimme metron porteilla hälytyksen aikaan matkatavaroidemme kanssa (jos laukkujen kanssa yrittää mennä portista Suomalaisella sisulla ja voimalla niin eihän se ehkä onnistu). Vartijalta tuli paljon vihaisia sanoja, joista en oikeastaan tajunnut mitään - vastasin vain daadaa ja vaihdon porttiin, josta mahtuu läpi vaikka muulin kanssa.

Yliopistolla meitä ei ollut kukaan vastassa. Se ei ollut pettymys vaan realistisen ajattelutavan tuottama ennakkoluulo. Enkä oikeastaan edes tiedä, kenen olisi pitänyt olla ja missä. Vahtimestarilta tiedustelimme paikan, jossa ulkomaalaisopiskelijat majottautuu eli kyseessä oli ennaltavarattu huone yliopiston asuntolassa. Vastaanottovirkailijana oli mukava nainen, joka antoi muutamia paperilappusia täytettäväksi. 500 ruplaa/lukukausi piti maksaa keittiövermeistä, pesukoneen käytöstä yms. yleisvehkeistä, mitä asuntolassa on tarjolla (myös Wlan). Vuokra on pieni verrattuna siihen, millaiset puitteet täällä on ja sen voi maksaa kokonaisuudessaan heti. Virkailija ei ollut uskoa, ettei me Suomalaiset nuoret miehet polteta tupakkaa eikä tarkoituksemme ole ryypätä päättömästi - ainakaan vielä. Kämpän numeroksi tuli tuttu ja turvallinen 313 (Aku Ankan auton rekkari siis). Kuulemma rauhallinen ja hyvä huone. Neljällätoista kahden hengen huoneella on yhteinen pesuhuone, keittiö ja olohuone. Katsotaan, millaiseksi tämä touhu menee, kun asuntola on täynnä. Täällä on törmännyt nyt jo melko paljon natiiveihin opiskelijoihin, jotka tulevat ystävällisesti esittelemään itsensä ja pienen hauskan juttuhetken jälkeen jatkavat touhujaan. Tässä olisi Suomalaisilla paljon petrattavaa.

Asuntolaan tuli lappujentäyttöhetkellä paikalle jonkin sortin johtaja, joka otti minut ja Markin kuulusteltavaksi - tai jutteluahan se oli. Hänellä oli hyvin äidillinen ote ja hän kertoi kaikenmaailman tarinoita asuntolasta ja elämästään. Ymmärsin mielestäni suurimman osan ihan hyvin - muun muassa sen, että yleensä suomalaiset jumittaa kämpässään ja ryyppää...ja asuntolassahan ei saisi alkoholia juoda. Hän kertoi myös mm. käyneensä Suomessa ja kehui meidän venäjän kielen taitoja - tai ehkä kuitenkin lähinnä Markin. Tarinatuokio kesti noin 45min, joista oikeasti ymmärsin ehkä 10min verran - kyllä, tästä se lähtee!

Yliopistolla pitää vielä hoitaa rekisteröityminen federaatioon sekä opiskelijakorttihässäkät. Jonotimme rekisteröitymiseen lappujen kanssa noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen virkailija ilmoitti, että ei tänään. Kävimme vielä illalla kaupungilla hakemassa muutamia astioita ja muuta elämiseen vaadittavia tavaroita. Haimme myös kännykkäliittymät, joiden hankinta oli erittäin helppoa. Ostohetkellä mukana tarvitsi olla passi sekä 150 ruplaa rahaa SIM-korttiin. 150 ruplan maksun saa takaisin heti ensimmäisessä latauksessa (Venäjällä kaikki puhelinliittymät ovat prepaid-tyyppisiä). Jostain kumman syystä Markin puhelintilille tuli sovittu 150 ruplaa, mutta minulle napsahti korkojen kera 360 ruplaa, hieno maa! Ulkomaanpuheluiden hinnat pyörivät jossakin neljän ja seitsemän ruplan välillä ja tekstiviestit ulkomaille noin neljä ruplaa/kpl. (1 € = 41,76 rub)

Huomenna klo 12.00 järjestetään kielen tasokoe ja sen perusteella minut heitetään omalle tasolleni sopivaan ryhmään. Tämä systeemi on mielestäni erittäin hyvä ja luulen, että kaikkien kannalta paras. Jos aloitan nyt vasta-alkajen ryhmässä, voin ehkä keväällä jatkaa kehittyneemmässä.

Mitään tietoa ei ole vielä viikonlopun ohjelmasta. Luulen, että meille on keksitty jotain puhdetta. Jos ei, niin eiköhän täällä jotain aktiviteettia pysty itsekin kehittämään. Jepa, paikalliset kävivät juuri tiedustelemassa, lähtisimmekö käymään pubissa - pakko oli vastata, ettei tänään jaksa, mutta joskus toiste.

Спакойной ночи!