Tähän on tultu, tämä on loppu, Vladivostok.

Hieman vajaaksi jäänyt vaihto on nyt ohi. Ei masennusta siitä, vaan painetaan täyttä höyryä kohti uusia kokemuksia. Kielitaito on karttunut erittäin paljon sekä venäläinen kulttuuri on tullut enemmän ja vähemmän tutuksi. Nyt, kun olen saanut kaikki kahdeksan allekirjoitusta paperiin, jotta saan poistua maasta (asuntolan siivooja, asuntolan valvoja, asuntolan johtaja, vaihto-opiskelijakoordinaattori, kirjaston täti, kirjastotädin pomo, viisumiviraston neiti, dekaani) ja vihreä paperiviisumi on vimeistä kertaa taskussa, olo on haikea, mutta samalla helpottunut. Tämä on ollut kokemus, joka ei unohdu koskaan.

Taakse jää Pietari. Taakse jää rapistuneet rakennukset, synkät sivukujat, mainosten tyrkyttäjät, pummit, kerjäläiset, kaupustelijat, välinpitämättämät ihmiset, alkoholisoitunut nuoriso. Taakse jää synkkä ja sateinen syksy, viisumivirasto, loputtomat valomainokset, surkeat luennoitsijat, järjetön liikennekulttuuri, halpa votka, asuntolan kärttyiset valvojat, kehnot ravintolat, köyhät ihmiset, arvaamaton suihku, ryhdittömät poliisit, juopot, korruptio, surkeassa kunnossa oleva Neva, ahdistavat ruuhkat, saastunut vesijohtovesi, vaikea byrokratia, tukkoiset pesukoneet. Taakse jää yksinäiset ihmiset, kauppiaat metroissa, matkojen tyrkyttäjät, loputon kaupungin melu, nyrpeät kassaneidit, kulkukoirat, kodittomat ihmiset, pohjaton ikävä, harmaa lähiöalue, rapistuneet tiet...

Taakse jää Pietari. Taakse jää kevään aurinkoiset päivät, mukavat vaihtokaverit, hienot rakennukset, lukemattomat museot, palatsit, kirkot, katedraalit, toimiva joukkoliikenne, hauskat illanvietot, halpa votka, asuntolan mukavat valvovat ja siivoojat, luksusravintolat, rikkaat ihmiset, vanhanajan jokapäiväiset markkinat. Taakse jää mielenkiintoinen kaupunki loputtomine mahdollisuuksineen, sivistyneet ihmiset, kauniit kanavat ja joet, Nevan hienot rantakadut, näyttävät puistot, kehittyvä kaupunki, pirteä yöelämä, rikas kulttuuri,  mahtavat luennoitsijat. Taakse jää läheisistä huolehtiminen, iloiset pariskunnat, kauniit naiset, katusoittajat, loputtomat muistomerkit, maailman paras baletti, ooppera ja teatteri, suuret kauppakeskukset, idylliset kahvilat ja leipomot...


Viimeistä kertaa
Säm

p.s. Pietari, kesällä nähdään!

Viimeinen kokonainen viikko Venäjällä

Huomenna, jos Jumala suo, poistun Venäjältä takaisin kotiin.
---


Maanantai.
7.28 Herään hikisenä kroppa jännittyneenä ja aivan käsittämätön pelkotila päällä. Katson kelloa, kahden minuutin päästä se olisi herättänyt joka tapauksessa. Ilmeisesti lauantaina nauttimani 6 tuoppia tekivät unistani hieman levottomia. Olin roisto, joka pyrki pakoon salametsästäjiä, kunnes jäin kiinni lepakoille, jotka lopulta tappoivat minut. Niitä oli paljon.

14.00 Sain kaikki kahdeksan venäjän kielen harjoitustehtävää tehtyä ja alkaa olla hirmuinen nälkä. Käyn kuuma-kylmä-kuuma -suihkussa, heitän vaatetta päälle ja lähden käppäilemään kaupungille ja etsin paikkaa, jossa syödä. Kadut ovat yöllisen lumisateen jäljiltä hirveällä kunnossa. Niiden pinnat ovat täynnä mustaa liejumaista mönjää, joka ei ole lunta, vettä eikä myöskään jäätä.

Kävelen Nevski Prospektilla ja huomioni kiinnittyy kahteen lähes poikittain parkkeerattuun, puoliksi jalkakäytävällä olevaan, erittäin näyttävään muskeliautoon. Ikkunat ovat täysin mustia, autot kiiltävät ja vieressä seisoo suurehko herrasmies puku ja villakangastakki päällä. Hän vain seisoo siinä ja pitää silmällä ympäristöä. Katson hänen kättään ja huomaan sen olevan paketissa - pikkurilli ja nimetön ovat ilmeisesti murtuneet tai menneet poikki. Hmm... Mitähän miehiä olisi liikenteessä?

Tiistai.
7.30 Kello herättää. Yö oli jokseenkin vaikea - heräilin vähän väliä, välillä kuuma, välillä kylmä... Kurkku tuntuu karhealta... Enhän vain ole tulossa kipeäksi.

12.30 Lähden luennoille dippatyön tekemisen jälkeen ja huoneen oven lukko menee rikki. Kerron asiasta siivoojalle, joka lupaa selvittää asian. Joudun jättämään avaimen lukkoon, koska se siis jää siihen jumiin. Huoneessa on kaikki tärkeät dokumentit, rahat, puhelin, kaikki... Ei kai niitä kukaan sieltä varasta. Alkaa olla melkoinen kiire.

Luennolla vanha rouvasopettaja kertoo taas vaihteeksi, kuinka surkeaa nykynuoriso on ja kuinka kukaan ei enää nykyään osaa puhua eikä kirjoittaa eikä lukea eikä elää kunnollista elämää. Kaikki on pilalla, painajaista. Opetuksen taso tipahti sitten viime lukukauden aika reilusti, vaikka siirryinkin yhden tasoryhmän ylemmäs. Hän myös osaa ihanasti eläytyä tekemiimme virheisiin torumalla ja nauramalla - pedagogiikkaa. Parasta on, kun hän käy tekemiämme aineita läpi. Virhe virheeltä hän esittelee kirjoitustani ja naureskelee virheille. Mukavaa, täytyy myöntää... Ainakin kiinnitän huomiota näihin kohtiin seuraavan kerran. Hymyilen hänelle nätisti ja mietin mielessäni, että minäpä lähden täältä kohta Suomeen.

Opettajamme on vankka Putinin kannattaja, sen hän kertoo joka tunti. Kuinka Putin osaa puhua vanhalla venäjän kielellä, hienoja nyansseja, modernia kielta - jopa slangisanoja! Opettaja ei ole myöskään ikinä kuullut Putinin tekevän virheitä puheissaan. Putin on kuulemma Venäjän ylimystön paras puhuja, itse viisaus - Venäjän tulevaisuus - käsi, johon hädän hetkellä voi nojata. Putin selvittää Venäjän ongelmat! За Путина - hän ylistää. Mitä täällä luokassa tapahtuu? Presidentinvaalit ovat täällä muutaman päivän päästä. Saa nähdä, kuinka paljon syntyy mellakoita ja muuta mukavaa.

Palaan luennoilta, jotka ovat henkisesti melkoisen uuvuttavia. Otan avaimen alhaalta ja minulle kerrotaan, että lukko on korjattu. Keitän teetä ja syön pari päärynää. Pitäisi lähteä kauppaan, mutta olo on melkoisen kehno. Flunssa-aalto on taas vallannut asuntolan, enkä ole selvinnyt siltä, vaikka olen asunut yksin. Yritän jatkaa diplomityötä. Yritän tovin mutta en pääse oikein puusta pitkälle - luovutan, ei tänään.

Keskiviikko.
Teen koko päivän diplomityötä. Olo on melkoisen flunssainen. Tylsä päivä, dippa kuitenkin etenee kokonaisuudessaan hyvin.

Torstai.
Aamupäivällä siivooja kysyy minulta, onko asuntolan johtoporras ottanut minuun yhteyttä. Sanon, että ei ja tiedustelen miksi hän tällaista kysyy. Lukon korjaaja oli kuulemma sanonut, että minä olin rikkonut lukon sisäpuolelta ja asuntolan johtokunta oli sitten päättänyt, että minä olen velvollinen korvaamaan tämän koko sotkun...

Perjantai
Päivällä diplomitöitä, illalla suuntaamme Spb-baariin yksille. Huhujen mukaan Spb-baarin olut on paljon kalliimpaa kuin syksyllä. Silloin sieltä sai 3,0 litran tornin olutta 330 ruplan hintaan. Huhujen mukaan nyt 1,9 litraa maksaa vajaa 400 ruplaa. Kukaan ei osaa sanoa, pitääkö huhu paikkansa, koska kukaan ei ole uskaltanut mennä niin kallista olutta juomaan.

Pääsemme baariin, joka on aivan täynnä. Saamme käyttöömme varatun pöydän, mikä hieman ihmetyttää. Katsomme hintalistaa; 3,8 litraa olutta 389 ruplaa. Tilaamme kuitenkin vain yhdet 0,5 litraiset tuopit, parannamme maailmaa tovin ja lähdemme takaisin kämpille.

Lauantai
Kävin katsomassa Pähkinänsärkijän Mariinski-teatterissa. Hieno teos, joka esitetty ensimmäisen kerran samaisessa teatterissa vuonna 1892. Kyse on siis baletista, jos joku ei heti sitä pystynyt päättelemään. Teatteri itsessään on jo näkemisen arvoinen, mutta noin 2,5 tuntia kestäneen esityksen jälkeen tajusin, että tämä oli oikein hieno kokemus, pidin esityksestä. Stereotypiat saivat väistyä, taas. Suosittelen, vaikka liput ovatkin melko kalliita. Vinkki suomalaisturisteille: Teatterin / baletin dresscode ei ole tumma puku, erotutte sillä hyvin joukosta... Siististi saa toki pukeutua.

Illalla pesen pyykkiä. Heitän pyykit koneeseen noin kello kymmenen. Tulen tyytyväisenä huoneeseen ja katselen elokuvaa. Menen hakemaan pyykkejä noin tunnin päästä. Hmm... luukku ei aukea ja kone näyttää koodia F4. Nykäisen töpselin pois seinästä, avaan hetken päästä luukun ja totean, että pyykit ovan aivan litimärkiä. Kokeillaas uudestaan... Laitan eri ohjelman, joka kestää vain puoli tuntia. Leffa jatkuu. Puolen tunnin päästä sama stoori - F4. Hermoradat pikkuhiljaa kiristyy. Totean, että varmaankin nukkasuodatin on tukossa.

Suodattimen puhdistushan on lastenleikkiä, vai mitä...? Niin, normaaliolosuhteissa. Nyt kello lähenee puolta yötä, otsasuoni sykkii, pyykit on koneen sisällä niin litimärkinä, että niitä ei voi kuivumaan laittaa.  Eikä tässä vielä kaikki; pesukoneessa on jonkun verran vettä sisällä ja tilassa, jossa pesukone sijaitsee, ei ole ollenkaan lattiakaivoa, eikä edes minkäännäköistä kynnystä käytävälle päin... (kts. kuva 2). Mietin hetken ratkaisuja. Sen verran riepoo, että mietin jopa sellaista vaihtoehtoa, jossa otan pyykit koneesta, kannan ne roskiin ja menen nukkumaan. Mutta...

Kaivan nukkasuodattimen korkkia suojaavan kannen lusikalla auki ja kierrän hitaasti korkkia. Vettä alkaa valua lattialle. Mietin, kuinka paljon vettä tuolta mystisestä reiästä mahtaa tulla. Arvioin sen olevan jotain muutaman litran ja kymmenen litran väliltä. Otan nurkasta naruluutun ja ämpärin. Luuttuan lattiaa samalla, kun vettä lirisee hitaasti lisää. Kun alan kuivata luuttua ämpärissä olevaan telineeseen, huomaan, että teline on rikki. Aijjjuma, että kaikki toimii hyvin! Haen toisesta pesuhuoneesta luutun ja ämpärin, jossa on ehjä teline. Puolen tunnin luuttuamisen jälkeen raotan korkkia hieman lisää, vettä tulee lattialle melkoisesti... Haen käytävältä kenkien kuivaamiseen tarkoitettuja rättejä, joilla pyyhin tulvivaa lattiaa. Kuivaan rättejä rutistamalla, imeytän vettä, kuivaan, imeytän, kuivaan...

Jatkan tätä ikuisuudelta kestävän ajan... Kokeilen raottaa korkkia, vettä ei enää tule niin järkyttävästi. Teen räteistä padon käytävälle päin ja yritän ottaa koko korkin auki. Eipä vaan lähde, taitaa olla melkoisen tukossa. Noniin, irtosi! Noniin, eipä irronutkaan! Pelkkä suodattimen korkkiosa kädessä kiroan yhteisen WC/pesu-tilan lattialla... Itse suodatin on jumissa koneen sisällä ilman osaa, mistä saan sen vedettyä ulos. Kädet hellänä ja punaisena pesuaineen emäksisyydestä johtuen kaivan suodattimen toista puolikasta koneen syövereistä. Onneksi minulla on asialliset työkalut käytössä - teelusikka.

Välillä kuivaan lattiaa, joka tulvii vettä. Aikani kaivettua saan suodattimen vedettyä ulos. Voima ja väkivalta ratkaisivat tämänkin ongelman. Vettä tulvahtaa ulos ja samalla ulos työntyy myös lukematon määrä nappeja ja kolikoita. Mystisestä reiästä lörpsähtää ulos myös rintaliivien kaaritukia kaksin kappalein sekä ilmeisesti bikinin yläosa, joka jää vielä puoliksi koneen syövereihin. Yritän repiä sitä ulos, mutta se ratkeaa keskeltä kahtia ja pesuaine-nukka-vesi-mössö-seosta roiskahtaa silmille...

...lasken kymmeneen suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja saksaksi. Oloni on hieman helpottunut ja puhdistan sen, mitä puhdistettavissa on, laitan suodattimen takaisin ja pyykit pyörimään, johan toimii.

Sunnuntai
01.00 Pesen vielä pyykkiä ja kuivaan vessan lattiaa. Mietin mielessäni, mitä pahaa olen mennyt tekemään, että minua näin rangaistaan. Hieman pelottaa koneen sisään jäänyt bikinien yläosan puolikas. En tiedä kestänkö sitä henkisesti enää, jos suodatin menee uudestaan tukkoon. Kone pesee pyykit nyt kuitenkin kunnialla. Laitan vaatteet kuivumaan ja menen nukkumaan. Pyhitä lepopäivä.

----

Nakki, sinappi ja olut.

Kun Turun sinappi myytiin svenssoneille, tuntuiko sinustakin samalta, kuin kaverista tuossa vieressä? Suomen kansan oma sinappi, suomalaisuuden ydintymä, suomalaisten sielu - miksi... Noh, se on nyt jo mennyttä ja tulihan tilalle Aura. Nimi, joka muistuttaa meitä Turun halki kulkevasta, 70 km pitkästä, kristallinkirkasvetisestä - khrm - joesta, jonka virtaama on 7 m³/s. Aura se nyt on, eipä siinä mitään.


Toinen suomalaisuuden ilmentymä on nakki. Tuo saksasta alunperin tuotu lihaisa herkku, joka on suomessa kamarasta ja jauhosta valmistettava leivos, mikä ikään kuin sulaa suussa. Suomessa nakkivalikoima on valtaisa, tosin melkein kaikki ovat jo valmista kauraa eli eivät edusta raakanakki-klaania. Suomalaisittain valmistettavat nakit eivät kunnioita esi-isiään wienerwurstia tai frankfurteria, vaan sisältävät enimmäkseen jotain muuta kuin lihaa. Nakki oli 1900-luvun alkupuolella lähes juhlaruoka, koska se valmistettiin silloin kokonaan käsin. Mihin lie tämä perinne kadonnut.

Nämä kaksi jaloa, jopa pyhää, asiaa voidaan saattaa yhteen jumalten juomalla, elämän eliksiirillä - oluella. Olutvalikoima Suomalaisissa elintarvikekaupoissa on Euroopan tasolla surkea. Samaan yltää ehkä vain Ruotsi. Olen kuitenkin havainnut valikoiman laajentumista useissa eri ruokakaupoissa, pirteä yllätys. Seuraavissa tarinoissa vertaillaan Pertin ja Ivanin nakilla, sinapilla ja oluella höystettyä koti-iltaa.

---
Pertin koti-ilta

On perussuomalainen arki-ilta keskellä sydäntalvea. Pertti on mennyt kauppaan hakemaan ennalta huolella valitsemansa, jopa 1 % lihaa sisältävät, napsahtavat nakit. Lisäksi hän valitsi sitä vähän erikoisempaa, suomalaiselle eksoottista, tummaa olutta ja samalla hyllyjen väliköistä silpaisi mukaansa uskaliaasti, äärirajojansa koitellen, tällä kertaa sen tulisemman vaihtoehdon - Turun mustan sinapin. Hän kävelee kassalle, jonottaa noin 32 sekuntia, asettaa tuotteet hihnalle, nostaa "seuraava asiakas"-kyltin omien tuotteidensa perään ja kuuntelee, kuinka kassa piippaa kolme kertaa; nakit, olut, sinappi. Hän voi jo maistaa tämän sata vuotta vanhan makuyhdistelmän suussaan.

Pertti havahtuu unenomaisesta haaveilustaan, kun ylipirteä kassaneiti tokaisee "Ja se tekisi sitten yhteensä 9 euroa 95 senttiä". Perkeles - Pertti tuumii. Olipas se kallista; 400 gramman paketti nakkeja 4.75 €, erikoisolut 3.45 € ja sinappia 100 gramman tuubi 1.75 €. Onneksi palkka on kuitenkin noin 3000 euroa kuukaudessa - ennen 30 % veroja. Pera lyö myyjälle kympin kouraan, saa takaisin yhden viisisenttisen ja kiittää kauniisti. Myyjä toivottaa hyvät illan jatkot ja hymyilee. Kotiin on matkaa 4 kilometriä, mutta linja-autolla on turha yrittää enää takaisin, siihen tarvitsisi 3 euroa 20 senttiä. Mukaan ottamasta 15 eurosta on jäljellä 1.85 euroa. Pertti kiroaa, että markka-aikana linja-autolla pääsi vitosella joka paikkaan, ja kävelee kotiin. Eipä Pertti siinä paljon menettänyt, kun on samalla hetkellä kotiportilla, kun linja-auto huristelee ohi. Näillä mennään iltaan pimenevään.

Ulkona paukkuu 25 asteen pakkanen. Ilma on kirkas. On aivan hiljaista - Pertti kuulee vain kaappikellon tikityksen ja tulen loimun. Tik, tok, tik, tok... Takassa puut paukkuvat satunnaisesti. Talossa on lämmin. Pertti ikävöi mummolassa kyläileviä vaimoa ja lapsiaan. Olut on kylmässä ja sinappituubi pöydällä odottamassa kulinaristista nautintoa. Hän odottaa, katsahtaa ikkunasta ulos ja näkee 400 metrin päässä olevan naapuritalon valot. Eipä ole naapureista kuulunut mitään sitten viimeisen rajariidan. Nakit jo iloisesti napsahtelevat kattilassa. Mikä enää voisi mennä pieleen?

Nakit on nostettu lautaselle, vieressä sinappia oiva annos ja olut avattuna pöydällä. Pertti hörppää olutta, maiskuttelee ja miettii mielessään, että onpas mietoa. Ihmekös tuo, kun suomalaisissa ruokakaupoissa ei saa myydä yli 4,7 % alkoholia sisältävää olutta. Saman elämyksen olisi saanut alle euron maksavasta peruskoffista. Seuraavaksi hän ottaa 9 kuukauden iässä oppimallaan pinsettiotteella höyryävästä nakista kiinni, silpaisee siihen aimoannoksen sinappia ja puraisee nakkia. Kuori halkeaa ja suuhun pursuaa jauhomaista mössöä. Mitä ihmettä - Pera tuumii ja yrittää saada nakin kuorta purtua kokonaan poikki - eihän siihen tullut kuin pieni reikä mistä sisus pursuaa ulos. Sinapin maun Pertti tuntee suussaan, mutta hän on pettynyt. Tulinen... "tulinen" lukee tuubissa ja hän voisi kauhoa sitä vaikka nenäänsä tuntematta mitään. Hän on täydellisen pettynyt. Odotukset olivat liian korkeat. Pertti käy lisäämässä saunan kiukaaseen puita, ottaa pakkasesta huurteisen Koskiksen, narskauttaa korkin auki ja hörppää pitkän, vakaan ryypyn suoraan pullon suusta. Ei tunnu missään, mutta 38 % kossuun tottunut Pera pettyy toistamiseen, kun osti vahingossa 20 kilometrin päässä sijaitsevasta alkosta kevytversion, 32 % alkoholia sisältävän lekan. Voi perkales - Pertti miettii ja valmistautuu kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta onnellisena yksin saunomaan. Saunan ja lumihangen jälkeen maistuu huurteinen, jo hieman hyhmäinen Koskis.

---
Ivanin koti-ilta

On perusvenäläinen arki-ilta keskellä sydäntalvea. Paikkana on Pietari. Ivan on mennyt kauppaan hakemaan ennalta huolella valitsemansa, jopa 99 % lihaa sisältävät, napsahtavat nakit. Lisäksi hän valitsee pullon tummaa olutta satojen olutmerkkien joukosta ja samalla hän saa ruuhkaisessa kaupassa hyllyjen väliköistä kurotettua mukaansa purnukan aitoa venäläistä sinappia. Vanja kävelee kassalle, jonottaa noin 32 minuuttia katsellen, kun sivusta sujahtelee hänen edelleen jonottavien tuttuja, ystäviä ja sukulaisia. Hän asettaa tuotteet hihnalle ja valvoo silmä kovana, että kassaneiti asettaa ainoan "seuraava asiakas"-kyltin hänen tuotteidensa eteen. Kun tulee Vanjan vuoro, hän tarkistaa, että samainen kyltti siirtyy tällä kertaa hänen tuotteidensa taakse. Ivan kuuntelee, kuinka kassa piippaa hitaasti, mutta varmasti kolme kertaa; nakit, olut, sinappi. Hän voi jo maistaa tämän sata vuotta vanhan makuyhdistelmän suussaan.

Ivan havahtuu unenomaisesta haaveilustaan, kun nyrpeä, elämäänsä kyllästynyt kassaneiti tokaisee "236 ruplaa 70 kopeekkaa".  Господи! (gospodi - härreguud)  - Ivan tuumii. Olipas se kallista. Inflaatio on taas syönyt ruplan ostovoimaa, mutta onneksi palkka sentään on kohdallaan; 12 000 ruplaa kuukaudessa - ennen 13 % veroa; 800 gramman paketti nakkeja 175.50 rub, erikoisolut 35.45 rub ja sinappia 200 gramman purkki 30.75 rub. Ivan asettaa 500 ruplan setelin muoviselle alustalle. Myyjä pyöräyttää silmiään ja katsoo häneen kysyen "Onko vielä ruplan kolikkoa". Ivan kaivaa taskuaan ja löytää ruplan. Myyjä tuijottaa Ivania ja kysyy "Onko vielä 40 ruplaa". Ivan kaivelee kaikki taskunsa läpi ja löytää lopulta usean minuutin jälkeen kasaan neljä kymmenen ruplan kolikkoa. Myyjä laskee rahat ja tarkistaa setelin. Ivan saa takaisin  kolme sadan ruplan seteliä, kaksi kahden ruplan kolikkoa ja 30 kopeekkaa. Kotiin on matkaa 100 metriä, joten Vanja kävelee. Supermarkettiin olisi ollut matkaa kaksi kilometriä ja linja-automatka olisi maksanut 21 ruplaa suuntaansa, mutta tällä kertaa sinne ei ollut tarvetta mennä.

Ulkona paukkuu 25 asteen pakkanen. Ilma on harmaa ja kadut synkkiä. Liikenteen loputon melu kantautuu Ivanin korviin. Hän kävelee asuntoon, jossa hänen perheensä asuu. Heidän asuntonsa on yksi tämän koko asuntokompleksin huone ja lisäksi käytössä on yhteiset tilat; keittiö ja pesuhuone. Varsinainen asunto sisältää viisi huonetta, joissa jokaisessa asuu yksi perhe. Huone on erittäin siisti ja hieno, mutta siellä on kolea. Ikkunat ovat asianmukaisesti tilkitty ja lisälämpöpatteri on täysillä. Ivan ikävöi lomamatkalla olevia läheisiään -  vaimoaan, lapsiaan, isäänsä, äitiään, siskoaan ja veljeään. Olut on ikkunalaudalla kylmässä ja sinappipurkki pöydällä odottamassa kulinaristista nautintoa. Vanja odottaa, katsahtaa ikkunasta ulos ja näkee neljän metrin päässä olevan naapuritalon seinän. Nakit jo iloisesti napsahtelevat yhteiskeittiön nurkassa olevalla liedellä. Hän tervehtii kätellen kanssa-asuvan perheen isäntää, mutta ensin hänen täytyi siirtyä käytävään - kynnyksen yli ei missään nimessä kätellä. Isäntä valittelee, että jonkun on taas täytynyt käyttää heidän laskuunsa sähköä. Kaikkien on muistettava omat valokytkimensä ja pistorasiansa, koska kaikilla on oma sähkösopimus. Ivan kutsuu pienestä sanasodasta huolimatta muut kanssaan viettämään iltaa ja kutsuun vastataan myönteisesti. Mikä enää voisi mennä pieleen?

Ivan hörppää olutta, maiskuttelee ja miettii mielessään, että onpas maukasta. Ihmekös tuo, kun aidossa tummassa oluessa näyttää olevan etiketin mukaan vähintään 6 - 8 % alkoholia, joka tekee mausta täyteläisen. Nakit ovat valmiita ja on aika siirtyä pöytään. Tarjolla on Ivanin tuomat nakit ja sinappi sekä lisäksi kanssa-asujien tuomia naposteltavia - lihaa, suolakurkkua, kalaa, sipulia, vihanneksia. Ivan ottaa 8 kuukauden iässä oppimallaan pinsettiotteella höyryävästä nakista kiinni, silpaisee siihen aimoannoksen sinappia ja puraisee nakkia. Kuori napsahtaa ja Ivan voi maistaa erittäin lihaisan nakin täyteläisen maun. Nakki toisensa jälkeen sujahtaa pöydän ääressä istujien kitusiin. Sinapin maun Ivan tuntee suussaan, nenässään, otsasuonessaan sekä kyynelissä, jotka vierivät poskipäillä. Hän on täydellisessä euforiassa. Odotukset olivat korkeat ja ne täyttyivät. Ivan ottaa ikkunasta ulkoilmassa roikkuvasta muovipussista huurteisen votkapullon, kaataa votkaa kaikille ja pienen puheen jälkeen he kumoavat kirkkaat juomat vatsaansa. Ei tunnu missään. Joka päivä litran votkaa nauttiva Ivan on tottunut sen ihanaiseen, kurkkua hivelevään makuun. Napsun jälkeen nautitaan pieni suolainen lihapala ja lasillinen pullotettua vettä. Yleisistä suhteellisen kurjista oloista huolimatta onnellinen Ivan käy illanistujaisten jälkeen puolilämpimässä nopeassa suihkussa ja valmistautuu uuteen päivään juomalla votkapullon tyhjäksi ja asettamalla sen tämän jälkeen lattialle. Tyhjiä pulloja ei pöydällä säilytetä.

---