keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Viimeinen kokonainen viikko Venäjällä

Huomenna, jos Jumala suo, poistun Venäjältä takaisin kotiin.
---


Maanantai.
7.28 Herään hikisenä kroppa jännittyneenä ja aivan käsittämätön pelkotila päällä. Katson kelloa, kahden minuutin päästä se olisi herättänyt joka tapauksessa. Ilmeisesti lauantaina nauttimani 6 tuoppia tekivät unistani hieman levottomia. Olin roisto, joka pyrki pakoon salametsästäjiä, kunnes jäin kiinni lepakoille, jotka lopulta tappoivat minut. Niitä oli paljon.

14.00 Sain kaikki kahdeksan venäjän kielen harjoitustehtävää tehtyä ja alkaa olla hirmuinen nälkä. Käyn kuuma-kylmä-kuuma -suihkussa, heitän vaatetta päälle ja lähden käppäilemään kaupungille ja etsin paikkaa, jossa syödä. Kadut ovat yöllisen lumisateen jäljiltä hirveällä kunnossa. Niiden pinnat ovat täynnä mustaa liejumaista mönjää, joka ei ole lunta, vettä eikä myöskään jäätä.

Kävelen Nevski Prospektilla ja huomioni kiinnittyy kahteen lähes poikittain parkkeerattuun, puoliksi jalkakäytävällä olevaan, erittäin näyttävään muskeliautoon. Ikkunat ovat täysin mustia, autot kiiltävät ja vieressä seisoo suurehko herrasmies puku ja villakangastakki päällä. Hän vain seisoo siinä ja pitää silmällä ympäristöä. Katson hänen kättään ja huomaan sen olevan paketissa - pikkurilli ja nimetön ovat ilmeisesti murtuneet tai menneet poikki. Hmm... Mitähän miehiä olisi liikenteessä?


Tiistai.
7.30 Kello herättää. Yö oli jokseenkin vaikea - heräilin vähän väliä, välillä kuuma, välillä kylmä... Kurkku tuntuu karhealta... Enhän vain ole tulossa kipeäksi.

12.30 Lähden luennoille dippatyön tekemisen jälkeen ja huoneen oven lukko menee rikki. Kerron asiasta siivoojalle, joka lupaa selvittää asian. Joudun jättämään avaimen lukkoon, koska se siis jää siihen jumiin. Huoneessa on kaikki tärkeät dokumentit, rahat, puhelin, kaikki... Ei kai niitä kukaan sieltä varasta. Alkaa olla melkoinen kiire.

Luennolla vanha rouvasopettaja kertoo taas vaihteeksi, kuinka surkeaa nykynuoriso on ja kuinka kukaan ei enää nykyään osaa puhua eikä kirjoittaa eikä lukea eikä elää kunnollista elämää. Kaikki on pilalla, painajaista. Opetuksen taso tipahti sitten viime lukukauden aika reilusti, vaikka siirryinkin yhden tasoryhmän ylemmäs. Hän myös osaa ihanasti eläytyä tekemiimme virheisiin torumalla ja nauramalla - pedagogiikkaa. Parasta on, kun hän käy tekemiämme aineita läpi. Virhe virheeltä hän esittelee kirjoitustani ja naureskelee virheille. Mukavaa, täytyy myöntää... Ainakin kiinnitän huomiota näihin kohtiin seuraavan kerran. Hymyilen hänelle nätisti ja mietin mielessäni, että minäpä lähden täältä kohta Suomeen.

Opettajamme on vankka Putinin kannattaja, sen hän kertoo joka tunti. Kuinka Putin osaa puhua vanhalla venäjän kielellä, hienoja nyansseja, modernia kielta - jopa slangisanoja! Opettaja ei ole myöskään ikinä kuullut Putinin tekevän virheitä puheissaan. Putin on kuulemma Venäjän ylimystön paras puhuja, itse viisaus - Venäjän tulevaisuus - käsi, johon hädän hetkellä voi nojata. Putin selvittää Venäjän ongelmat! За Путина - hän ylistää. Mitä täällä luokassa tapahtuu? Presidentinvaalit ovat täällä muutaman päivän päästä. Saa nähdä, kuinka paljon syntyy mellakoita ja muuta mukavaa.

Palaan luennoilta, jotka ovat henkisesti melkoisen uuvuttavia. Otan avaimen alhaalta ja minulle kerrotaan, että lukko on korjattu. Keitän teetä ja syön pari päärynää. Pitäisi lähteä kauppaan, mutta olo on melkoisen kehno. Flunssa-aalto on taas vallannut asuntolan, enkä ole selvinnyt siltä, vaikka olen asunut yksin. Yritän jatkaa diplomityötä. Yritän tovin mutta en pääse oikein puusta pitkälle - luovutan, ei tänään.

Keskiviikko.
Teen koko päivän diplomityötä. Olo on melkoisen flunssainen. Tylsä päivä, dippa kuitenkin etenee kokonaisuudessaan hyvin.

Torstai.
Aamupäivällä siivooja kysyy minulta, onko asuntolan johtoporras ottanut minuun yhteyttä. Sanon, että ei ja tiedustelen miksi hän tällaista kysyy. Lukon korjaaja oli kuulemma sanonut, että minä olin rikkonut lukon sisäpuolelta ja asuntolan johtokunta oli sitten päättänyt, että minä olen velvollinen korvaamaan tämän koko sotkun...


Perjantai
Päivällä diplomitöitä, illalla suuntaamme Spb-baariin yksille. Huhujen mukaan Spb-baarin olut on paljon kalliimpaa kuin syksyllä. Silloin sieltä sai 3,0 litran tornin olutta 330 ruplan hintaan. Huhujen mukaan nyt 1,9 litraa maksaa vajaa 400 ruplaa. Kukaan ei osaa sanoa, pitääkö huhu paikkansa, koska kukaan ei ole uskaltanut mennä niin kallista olutta juomaan.

Pääsemme baariin, joka on aivan täynnä. Saamme käyttöömme varatun pöydän, mikä hieman ihmetyttää. Katsomme hintalistaa; 3,8 litraa olutta 389 ruplaa. Tilaamme kuitenkin vain yhdet 0,5 litraiset tuopit, parannamme maailmaa tovin ja lähdemme takaisin kämpille.

Lauantai
Kävin katsomassa Pähkinänsärkijän Mariinski-teatterissa. Hieno teos, joka esitetty ensimmäisen kerran samaisessa teatterissa vuonna 1892. Kyse on siis baletista, jos joku ei heti sitä pystynyt päättelemään. Teatteri itsessään on jo näkemisen arvoinen, mutta noin 2,5 tuntia kestäneen esityksen jälkeen tajusin, että tämä oli oikein hieno kokemus, pidin esityksestä. Stereotypiat saivat väistyä, taas. Suosittelen, vaikka liput ovatkin melko kalliita. Vinkki suomalaisturisteille: Teatterin / baletin dresscode ei ole tumma puku, erotutte sillä hyvin joukosta... Siististi saa toki pukeutua.

Illalla pesen pyykkiä. Heitän pyykit koneeseen noin kello kymmenen. Tulen tyytyväisenä huoneeseen ja katselen elokuvaa. Menen hakemaan pyykkejä noin tunnin päästä. Hmm... luukku ei aukea ja kone näyttää koodia F4. Nykäisen töpselin pois seinästä, avaan hetken päästä luukun ja totean, että pyykit ovan aivan litimärkiä. Kokeillaas uudestaan... Laitan eri ohjelman, joka kestää vain puoli tuntia. Leffa jatkuu. Puolen tunnin päästä sama stoori - F4. Hermoradat pikkuhiljaa kiristyy. Totean, että varmaankin nukkasuodatin on tukossa.

Suodattimen puhdistushan on lastenleikkiä, vai mitä...? Niin, normaaliolosuhteissa. Nyt kello lähenee puolta yötä, otsasuoni sykkii, pyykit on koneen sisällä niin litimärkinä, että niitä ei voi kuivumaan laittaa.  Eikä tässä vielä kaikki; pesukoneessa on jonkun verran vettä sisällä ja tilassa, jossa pesukone sijaitsee, ei ole ollenkaan lattiakaivoa, eikä edes minkäännäköistä kynnystä käytävälle päin... (kts. kuva 2). Mietin hetken ratkaisuja. Sen verran riepoo, että mietin jopa sellaista vaihtoehtoa, jossa otan pyykit koneesta, kannan ne roskiin ja menen nukkumaan. Mutta...


Kaivan nukkasuodattimen korkkia suojaavan kannen lusikalla auki ja kierrän hitaasti korkkia. Vettä alkaa valua lattialle. Mietin, kuinka paljon vettä tuolta mystisestä reiästä mahtaa tulla. Arvioin sen olevan jotain muutaman litran ja kymmenen litran väliltä. Otan nurkasta naruluutun ja ämpärin. Luuttuan lattiaa samalla, kun vettä lirisee hitaasti lisää. Kun alan kuivata luuttua ämpärissä olevaan telineeseen, huomaan, että teline on rikki. Aijjjuma, että kaikki toimii hyvin! Haen toisesta pesuhuoneesta luutun ja ämpärin, jossa on ehjä teline. Puolen tunnin luuttuamisen jälkeen raotan korkkia hieman lisää, vettä tulee lattialle melkoisesti... Haen käytävältä kenkien kuivaamiseen tarkoitettuja rättejä, joilla pyyhin tulvivaa lattiaa. Kuivaan rättejä rutistamalla, imeytän vettä, kuivaan, imeytän, kuivaan...

Jatkan tätä ikuisuudelta kestävän ajan... Kokeilen raottaa korkkia, vettä ei enää tule niin järkyttävästi. Teen räteistä padon käytävälle päin ja yritän ottaa koko korkin auki. Eipä vaan lähde, taitaa olla melkoisen tukossa. Noniin, irtosi! Noniin, eipä irronutkaan! Pelkkä suodattimen korkkiosa kädessä kiroan yhteisen WC/pesu-tilan lattialla... Itse suodatin on jumissa koneen sisällä ilman osaa, mistä saan sen vedettyä ulos. Kädet hellänä ja punaisena pesuaineen emäksisyydestä johtuen kaivan suodattimen toista puolikasta koneen syövereistä. Onneksi minulla on asialliset työkalut käytössä - teelusikka.

Välillä kuivaan lattiaa, joka tulvii vettä. Aikani kaivettua saan suodattimen vedettyä ulos. Voima ja väkivalta ratkaisivat tämänkin ongelman. Vettä tulvahtaa ulos ja samalla ulos työntyy myös lukematon määrä nappeja ja kolikoita. Mystisestä reiästä lörpsähtää ulos myös rintaliivien kaaritukia kaksin kappalein sekä ilmeisesti bikinin yläosa, joka jää vielä puoliksi koneen syövereihin. Yritän repiä sitä ulos, mutta se ratkeaa keskeltä kahtia ja pesuaine-nukka-vesi-mössö-seosta roiskahtaa silmille...


...lasken kymmeneen suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja saksaksi. Oloni on hieman helpottunut ja puhdistan sen, mitä puhdistettavissa on, laitan suodattimen takaisin ja pyykit pyörimään, johan toimii.

Sunnuntai
01.00 Pesen vielä pyykkiä ja kuivaan vessan lattiaa. Mietin mielessäni, mitä pahaa olen mennyt tekemään, että minua näin rangaistaan. Hieman pelottaa koneen sisään jäänyt bikinien yläosan puolikas. En tiedä kestänkö sitä henkisesti enää, jos suodatin menee uudestaan tukkoon. Kone pesee pyykit nyt kuitenkin kunnialla. Laitan vaatteet kuivumaan ja menen nukkumaan. Pyhitä lepopäivä.

----

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti