Nakki, sinappi ja olut.

Kun Turun sinappi myytiin svenssoneille, tuntuiko sinustakin samalta, kuin kaverista tuossa vieressä? Suomen kansan oma sinappi, suomalaisuuden ydintymä, suomalaisten sielu - miksi... Noh, se on nyt jo mennyttä ja tulihan tilalle Aura. Nimi, joka muistuttaa meitä Turun halki kulkevasta, 70 km pitkästä, kristallinkirkasvetisestä - khrm - joesta, jonka virtaama on 7 m³/s. Aura se nyt on, eipä siinä mitään.


Toinen suomalaisuuden ilmentymä on nakki. Tuo saksasta alunperin tuotu lihaisa herkku, joka on suomessa kamarasta ja jauhosta valmistettava leivos, mikä ikään kuin sulaa suussa. Suomessa nakkivalikoima on valtaisa, tosin melkein kaikki ovat jo valmista kauraa eli eivät edusta raakanakki-klaania. Suomalaisittain valmistettavat nakit eivät kunnioita esi-isiään wienerwurstia tai frankfurteria, vaan sisältävät enimmäkseen jotain muuta kuin lihaa. Nakki oli 1900-luvun alkupuolella lähes juhlaruoka, koska se valmistettiin silloin kokonaan käsin. Mihin lie tämä perinne kadonnut.

Nämä kaksi jaloa, jopa pyhää, asiaa voidaan saattaa yhteen jumalten juomalla, elämän eliksiirillä - oluella. Olutvalikoima Suomalaisissa elintarvikekaupoissa on Euroopan tasolla surkea. Samaan yltää ehkä vain Ruotsi. Olen kuitenkin havainnut valikoiman laajentumista useissa eri ruokakaupoissa, pirteä yllätys. Seuraavissa tarinoissa vertaillaan Pertin ja Ivanin nakilla, sinapilla ja oluella höystettyä koti-iltaa.

---
Pertin koti-ilta

On perussuomalainen arki-ilta keskellä sydäntalvea. Pertti on mennyt kauppaan hakemaan ennalta huolella valitsemansa, jopa 1 % lihaa sisältävät, napsahtavat nakit. Lisäksi hän valitsi sitä vähän erikoisempaa, suomalaiselle eksoottista, tummaa olutta ja samalla hyllyjen väliköistä silpaisi mukaansa uskaliaasti, äärirajojansa koitellen, tällä kertaa sen tulisemman vaihtoehdon - Turun mustan sinapin. Hän kävelee kassalle, jonottaa noin 32 sekuntia, asettaa tuotteet hihnalle, nostaa "seuraava asiakas"-kyltin omien tuotteidensa perään ja kuuntelee, kuinka kassa piippaa kolme kertaa; nakit, olut, sinappi. Hän voi jo maistaa tämän sata vuotta vanhan makuyhdistelmän suussaan.

Pertti havahtuu unenomaisesta haaveilustaan, kun ylipirteä kassaneiti tokaisee "Ja se tekisi sitten yhteensä 9 euroa 95 senttiä". Perkeles - Pertti tuumii. Olipas se kallista; 400 gramman paketti nakkeja 4.75 €, erikoisolut 3.45 € ja sinappia 100 gramman tuubi 1.75 €. Onneksi palkka on kuitenkin noin 3000 euroa kuukaudessa - ennen 30 % veroja. Pera lyö myyjälle kympin kouraan, saa takaisin yhden viisisenttisen ja kiittää kauniisti. Myyjä toivottaa hyvät illan jatkot ja hymyilee. Kotiin on matkaa 4 kilometriä, mutta linja-autolla on turha yrittää enää takaisin, siihen tarvitsisi 3 euroa 20 senttiä. Mukaan ottamasta 15 eurosta on jäljellä 1.85 euroa. Pertti kiroaa, että markka-aikana linja-autolla pääsi vitosella joka paikkaan, ja kävelee kotiin. Eipä Pertti siinä paljon menettänyt, kun on samalla hetkellä kotiportilla, kun linja-auto huristelee ohi. Näillä mennään iltaan pimenevään.

Ulkona paukkuu 25 asteen pakkanen. Ilma on kirkas. On aivan hiljaista - Pertti kuulee vain kaappikellon tikityksen ja tulen loimun. Tik, tok, tik, tok... Takassa puut paukkuvat satunnaisesti. Talossa on lämmin. Pertti ikävöi mummolassa kyläileviä vaimoa ja lapsiaan. Olut on kylmässä ja sinappituubi pöydällä odottamassa kulinaristista nautintoa. Hän odottaa, katsahtaa ikkunasta ulos ja näkee 400 metrin päässä olevan naapuritalon valot. Eipä ole naapureista kuulunut mitään sitten viimeisen rajariidan. Nakit jo iloisesti napsahtelevat kattilassa. Mikä enää voisi mennä pieleen?

Nakit on nostettu lautaselle, vieressä sinappia oiva annos ja olut avattuna pöydällä. Pertti hörppää olutta, maiskuttelee ja miettii mielessään, että onpas mietoa. Ihmekös tuo, kun suomalaisissa ruokakaupoissa ei saa myydä yli 4,7 % alkoholia sisältävää olutta. Saman elämyksen olisi saanut alle euron maksavasta peruskoffista. Seuraavaksi hän ottaa 9 kuukauden iässä oppimallaan pinsettiotteella höyryävästä nakista kiinni, silpaisee siihen aimoannoksen sinappia ja puraisee nakkia. Kuori halkeaa ja suuhun pursuaa jauhomaista mössöä. Mitä ihmettä - Pera tuumii ja yrittää saada nakin kuorta purtua kokonaan poikki - eihän siihen tullut kuin pieni reikä mistä sisus pursuaa ulos. Sinapin maun Pertti tuntee suussaan, mutta hän on pettynyt. Tulinen... "tulinen" lukee tuubissa ja hän voisi kauhoa sitä vaikka nenäänsä tuntematta mitään. Hän on täydellisen pettynyt. Odotukset olivat liian korkeat. Pertti käy lisäämässä saunan kiukaaseen puita, ottaa pakkasesta huurteisen Koskiksen, narskauttaa korkin auki ja hörppää pitkän, vakaan ryypyn suoraan pullon suusta. Ei tunnu missään, mutta 38 % kossuun tottunut Pera pettyy toistamiseen, kun osti vahingossa 20 kilometrin päässä sijaitsevasta alkosta kevytversion, 32 % alkoholia sisältävän lekan. Voi perkales - Pertti miettii ja valmistautuu kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta onnellisena yksin saunomaan. Saunan ja lumihangen jälkeen maistuu huurteinen, jo hieman hyhmäinen Koskis.

---
Ivanin koti-ilta

On perusvenäläinen arki-ilta keskellä sydäntalvea. Paikkana on Pietari. Ivan on mennyt kauppaan hakemaan ennalta huolella valitsemansa, jopa 99 % lihaa sisältävät, napsahtavat nakit. Lisäksi hän valitsee pullon tummaa olutta satojen olutmerkkien joukosta ja samalla hän saa ruuhkaisessa kaupassa hyllyjen väliköistä kurotettua mukaansa purnukan aitoa venäläistä sinappia. Vanja kävelee kassalle, jonottaa noin 32 minuuttia katsellen, kun sivusta sujahtelee hänen edelleen jonottavien tuttuja, ystäviä ja sukulaisia. Hän asettaa tuotteet hihnalle ja valvoo silmä kovana, että kassaneiti asettaa ainoan "seuraava asiakas"-kyltin hänen tuotteidensa eteen. Kun tulee Vanjan vuoro, hän tarkistaa, että samainen kyltti siirtyy tällä kertaa hänen tuotteidensa taakse. Ivan kuuntelee, kuinka kassa piippaa hitaasti, mutta varmasti kolme kertaa; nakit, olut, sinappi. Hän voi jo maistaa tämän sata vuotta vanhan makuyhdistelmän suussaan.

Ivan havahtuu unenomaisesta haaveilustaan, kun nyrpeä, elämäänsä kyllästynyt kassaneiti tokaisee "236 ruplaa 70 kopeekkaa".  Господи! (gospodi - härreguud)  - Ivan tuumii. Olipas se kallista. Inflaatio on taas syönyt ruplan ostovoimaa, mutta onneksi palkka sentään on kohdallaan; 12 000 ruplaa kuukaudessa - ennen 13 % veroa; 800 gramman paketti nakkeja 175.50 rub, erikoisolut 35.45 rub ja sinappia 200 gramman purkki 30.75 rub. Ivan asettaa 500 ruplan setelin muoviselle alustalle. Myyjä pyöräyttää silmiään ja katsoo häneen kysyen "Onko vielä ruplan kolikkoa". Ivan kaivaa taskuaan ja löytää ruplan. Myyjä tuijottaa Ivania ja kysyy "Onko vielä 40 ruplaa". Ivan kaivelee kaikki taskunsa läpi ja löytää lopulta usean minuutin jälkeen kasaan neljä kymmenen ruplan kolikkoa. Myyjä laskee rahat ja tarkistaa setelin. Ivan saa takaisin  kolme sadan ruplan seteliä, kaksi kahden ruplan kolikkoa ja 30 kopeekkaa. Kotiin on matkaa 100 metriä, joten Vanja kävelee. Supermarkettiin olisi ollut matkaa kaksi kilometriä ja linja-automatka olisi maksanut 21 ruplaa suuntaansa, mutta tällä kertaa sinne ei ollut tarvetta mennä.

Ulkona paukkuu 25 asteen pakkanen. Ilma on harmaa ja kadut synkkiä. Liikenteen loputon melu kantautuu Ivanin korviin. Hän kävelee asuntoon, jossa hänen perheensä asuu. Heidän asuntonsa on yksi tämän koko asuntokompleksin huone ja lisäksi käytössä on yhteiset tilat; keittiö ja pesuhuone. Varsinainen asunto sisältää viisi huonetta, joissa jokaisessa asuu yksi perhe. Huone on erittäin siisti ja hieno, mutta siellä on kolea. Ikkunat ovat asianmukaisesti tilkitty ja lisälämpöpatteri on täysillä. Ivan ikävöi lomamatkalla olevia läheisiään -  vaimoaan, lapsiaan, isäänsä, äitiään, siskoaan ja veljeään. Olut on ikkunalaudalla kylmässä ja sinappipurkki pöydällä odottamassa kulinaristista nautintoa. Vanja odottaa, katsahtaa ikkunasta ulos ja näkee neljän metrin päässä olevan naapuritalon seinän. Nakit jo iloisesti napsahtelevat yhteiskeittiön nurkassa olevalla liedellä. Hän tervehtii kätellen kanssa-asuvan perheen isäntää, mutta ensin hänen täytyi siirtyä käytävään - kynnyksen yli ei missään nimessä kätellä. Isäntä valittelee, että jonkun on taas täytynyt käyttää heidän laskuunsa sähköä. Kaikkien on muistettava omat valokytkimensä ja pistorasiansa, koska kaikilla on oma sähkösopimus. Ivan kutsuu pienestä sanasodasta huolimatta muut kanssaan viettämään iltaa ja kutsuun vastataan myönteisesti. Mikä enää voisi mennä pieleen?

Ivan hörppää olutta, maiskuttelee ja miettii mielessään, että onpas maukasta. Ihmekös tuo, kun aidossa tummassa oluessa näyttää olevan etiketin mukaan vähintään 6 - 8 % alkoholia, joka tekee mausta täyteläisen. Nakit ovat valmiita ja on aika siirtyä pöytään. Tarjolla on Ivanin tuomat nakit ja sinappi sekä lisäksi kanssa-asujien tuomia naposteltavia - lihaa, suolakurkkua, kalaa, sipulia, vihanneksia. Ivan ottaa 8 kuukauden iässä oppimallaan pinsettiotteella höyryävästä nakista kiinni, silpaisee siihen aimoannoksen sinappia ja puraisee nakkia. Kuori napsahtaa ja Ivan voi maistaa erittäin lihaisan nakin täyteläisen maun. Nakki toisensa jälkeen sujahtaa pöydän ääressä istujien kitusiin. Sinapin maun Ivan tuntee suussaan, nenässään, otsasuonessaan sekä kyynelissä, jotka vierivät poskipäillä. Hän on täydellisessä euforiassa. Odotukset olivat korkeat ja ne täyttyivät. Ivan ottaa ikkunasta ulkoilmassa roikkuvasta muovipussista huurteisen votkapullon, kaataa votkaa kaikille ja pienen puheen jälkeen he kumoavat kirkkaat juomat vatsaansa. Ei tunnu missään. Joka päivä litran votkaa nauttiva Ivan on tottunut sen ihanaiseen, kurkkua hivelevään makuun. Napsun jälkeen nautitaan pieni suolainen lihapala ja lasillinen pullotettua vettä. Yleisistä suhteellisen kurjista oloista huolimatta onnellinen Ivan käy illanistujaisten jälkeen puolilämpimässä nopeassa suihkussa ja valmistautuu uuteen päivään juomalla votkapullon tyhjäksi ja asettamalla sen tämän jälkeen lattialle. Tyhjiä pulloja ei pöydällä säilytetä.

---