Nyt alkaa ensimmäinen päivä olla lopuillaan ja asioita on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista... Ilma täällä on ollut hieman sateinen, mutta silti Pietari näyttää paljon paremmalle nyt kesän vihreydessä kuin sydäntalvella. Sehän ei ole mikään yllätys, mutta en ehkä odottanut niin suurta eroa.
Matka Lappeenrannasta alkoi, ehkäpä pienoinen ihme kyllä, aikataulun mukaisesti tasan kello 08:00. Tyttöystäväni vei meidät (minut ja Markin) asemalle ja jäähyväisten jälkeen meinasi siinä iso mieskin herkistyä... Matkalla mietin hyvin mennyttä kesää ja hienoja yhteisiä hetkiä, noh nyt oltiin kuitenkin jo matkalla ja yritin pitää ajatukset tulevassa. Rajan ylitys meni erittäin sujuvasti molempien valtioiden tulleissa.
Ajomatka Pietariin meni melko nopeasti koiranunta nukkuen. Bussi pysähtyi ainoastaan Viipurissa ennen Moskva-hotellin päätepysäkkiä, jossa hyppäsimme ulos. Alunperin oli tarkoitus mennä siitä suoraan metrolla Gostiniy Dvorin asemalle, josta yliopistolle olisi ollut matkaa parisen sataa metriä. Noh, päätimme kuitenkin elämämme kunnossa kävellä ja kantaa laukut, eihän matka näyttänyt kartalla pitkältä. Ehkä reilu 2 km käveltyämme menimme sitten Majakovskajan asemalla metroon - paidat läpimärkänä hiestä (allekirjoittaneella ehkä hieman enemmän kuin Markilla). Olimme erittäin eteviä ja saimme metron porteilla hälytyksen aikaan matkatavaroidemme kanssa (jos laukkujen kanssa yrittää mennä portista Suomalaisella sisulla ja voimalla niin eihän se ehkä onnistu). Vartijalta tuli paljon vihaisia sanoja, joista en oikeastaan tajunnut mitään - vastasin vain daadaa ja vaihdon porttiin, josta mahtuu läpi vaikka muulin kanssa.
Yliopistolla meitä ei ollut kukaan vastassa. Se ei ollut pettymys vaan realistisen ajattelutavan tuottama ennakkoluulo. Enkä oikeastaan edes tiedä, kenen olisi pitänyt olla ja missä. Vahtimestarilta tiedustelimme paikan, jossa ulkomaalaisopiskelijat majottautuu eli kyseessä oli ennaltavarattu huone yliopiston asuntolassa. Vastaanottovirkailijana oli mukava nainen, joka antoi muutamia paperilappusia täytettäväksi. 500 ruplaa/lukukausi piti maksaa keittiövermeistä, pesukoneen käytöstä yms. yleisvehkeistä, mitä asuntolassa on tarjolla (myös Wlan). Vuokra on pieni verrattuna siihen, millaiset puitteet täällä on ja sen voi maksaa kokonaisuudessaan heti. Virkailija ei ollut uskoa, ettei me Suomalaiset nuoret miehet polteta tupakkaa eikä tarkoituksemme ole ryypätä päättömästi - ainakaan vielä. Kämpän numeroksi tuli tuttu ja turvallinen 313 (Aku Ankan auton rekkari siis). Kuulemma rauhallinen ja hyvä huone. Neljällätoista kahden hengen huoneella on yhteinen pesuhuone, keittiö ja olohuone. Katsotaan, millaiseksi tämä touhu menee, kun asuntola on täynnä. Täällä on törmännyt nyt jo melko paljon natiiveihin opiskelijoihin, jotka tulevat ystävällisesti esittelemään itsensä ja pienen hauskan juttuhetken jälkeen jatkavat touhujaan. Tässä olisi Suomalaisilla paljon petrattavaa.
Asuntolaan tuli lappujentäyttöhetkellä paikalle jonkin sortin johtaja, joka otti minut ja Markin kuulusteltavaksi - tai jutteluahan se oli. Hänellä oli hyvin äidillinen ote ja hän kertoi kaikenmaailman tarinoita asuntolasta ja elämästään. Ymmärsin mielestäni suurimman osan ihan hyvin - muun muassa sen, että yleensä suomalaiset jumittaa kämpässään ja ryyppää...ja asuntolassahan ei saisi alkoholia juoda. Hän kertoi myös mm. käyneensä Suomessa ja kehui meidän venäjän kielen taitoja - tai ehkä kuitenkin lähinnä Markin. Tarinatuokio kesti noin 45min, joista oikeasti ymmärsin ehkä 10min verran - kyllä, tästä se lähtee!
Yliopistolla pitää vielä hoitaa rekisteröityminen federaatioon sekä opiskelijakorttihässäkät. Jonotimme rekisteröitymiseen lappujen kanssa noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen virkailija ilmoitti, että ei tänään. Kävimme vielä illalla kaupungilla hakemassa muutamia astioita ja muuta elämiseen vaadittavia tavaroita. Haimme myös kännykkäliittymät, joiden hankinta oli erittäin helppoa. Ostohetkellä mukana tarvitsi olla passi sekä 150 ruplaa rahaa SIM-korttiin. 150 ruplan maksun saa takaisin heti ensimmäisessä latauksessa (Venäjällä kaikki puhelinliittymät ovat prepaid-tyyppisiä). Jostain kumman syystä Markin puhelintilille tuli sovittu 150 ruplaa, mutta minulle napsahti korkojen kera 360 ruplaa, hieno maa! Ulkomaanpuheluiden hinnat pyörivät jossakin neljän ja seitsemän ruplan välillä ja tekstiviestit ulkomaille noin neljä ruplaa/kpl. (1 € = 41,76 rub)
Huomenna klo 12.00 järjestetään kielen tasokoe ja sen perusteella minut heitetään omalle tasolleni sopivaan ryhmään. Tämä systeemi on mielestäni erittäin hyvä ja luulen, että kaikkien kannalta paras. Jos aloitan nyt vasta-alkajen ryhmässä, voin ehkä keväällä jatkaa kehittyneemmässä.
Mitään tietoa ei ole vielä viikonlopun ohjelmasta. Luulen, että meille on keksitty jotain puhdetta. Jos ei, niin eiköhän täällä jotain aktiviteettia pysty itsekin kehittämään. Jepa, paikalliset kävivät juuri tiedustelemassa, lähtisimmekö käymään pubissa - pakko oli vastata, ettei tänään jaksa, mutta joskus toiste.
Спакойной ночи!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti