Minkälaista on opiskelu FINECissä?

Suomen opiskelujen puolesta tilanne on nyt selviö. Voin käydä viimeisen kielikurssini etänä ja saan kaikki haluamani kurssit hyväksiluettua. Lisämomenttumia tuli sen verran, että aloitan kyllä diplomityöni vuodenvaihteen jälkeen, mutta teen sen täällä! Eli olen täällä kokonaisen vuoden. LUT Metalli aloittaa yhteistyöprojektin paikallisen toimijan kanssa, jossa tutkitaan hitsattujen rakenteiden toimivuutta arktisissa olosuhteissa. Luulen, että aihe tulee olemaan melko mielenkiintoinen. Tarkoitus on siis valmistua ensi kesään mennessä / ensi kesänä.

Toiseen asiaan. Miltä opiskelu tuntuu täällä Venäjän maalla tahi tarkemmin FINECissä? Aloitetaan vaikka siitä, että sijainnin kannaltahan tämä on aivan mahtava paikka. Keskellä Venäjän toiseksi suurinta kaupunkia, jota pidetään tämän maan kulttuurin keskuksena. Kaikki tarvittava löytyy läheltä tai korkeintaan metromatkan päästä. Rakennukset ovat hienoja, löytyy paljon museoita, teattereita, puistoja, muistomerkkejä, ostoskeskuksia jnejne. Myös yöelämää riittää vaikka joka päivä sitä haluaville - aina aamun tunneille asti. Paikassa piilee myös huonot puolensa. Koska tämä todellakin on aivan Pietarin sydämessä, ei täältä löydä juurikaan mitään halpaa. Merkkiliikkeitä toisen perään ja hintalaput huimaavat päätä. Katsoin erästäkin pipoa Stockmannin alennusmyynneissä; 2499 ruplaa (~60 €). Pipo - täysin musta, tavallinen pipo.

Kaikkein kallein paikka tehdä ostoksia on varmaankin shoppailijoiden mielestä aivan ältsin ihqu Gostiniy Dvor (Гостиный двор), josta ostimme Markin kanssa ensimmäisinä päivinä pyykinkuivatustelineen, kun emme muutakaan paikkaa tienneet. Aivan täysin p*ska rimpula, normaali hinta yli 2000 ruplaa (50 €), mutta oli alennuksessa eikä maksanut kuin 800 ruubelia eli hieman alle 20 euroa. Aivan liikaa kyseisesta tuotteesta, mutta pakko mikä pakko. Samanlainen laadukkaampi lähtee mukaan esimerkiksi IKEAsta noin viiden euron hintaan.

Koska paikka on keskustassa, väittäisin, että täällä on turvallisempaa liikkua kuin esikaupunkialueella. Mitä nyt parit pienet taskuvarkausjutut käynyt, mutta ei mitään sen vakavampaa. En tunne oloani turvattomaksi kaduilla kulkiessani ja olen päässyt eroon suurimmista stereotypioistani tätä kaupunkia kohtaan; kaupunki on esimerkiksi erittäin siisti. Herää pikkuhiljaa käsitys siitä, miten aliarvostettu matkailukohde Pietari on suomalaisten silmissä.

Talvi Venäjällä on kylmä, runsasluminen ja ankara. Pietarissa se on perkeleen kylmä, loskapaskainen ja henkisesti ankara. Kylmyys johtuu maaperästä nousevasta ja mereltä tulevasta kosteudesta, jolloin pakkasen purevuus saa uuden ulottuvuuden. Loskapaska johtuu siitä, että tässä kaupungissa lumityöt tehdään lumet sulattamalla. Sulattamiseen käytetään määräämättömät määrät suolaa. Henkinen koettelemus johtuu osaksi kylmyydestä, osaksi loskapaskasta ja osaksi pimeydestä. Kengät ja lahkeet ovat aina märät, vaikka olisi parikymppiä pakkasta. Lisäksi kenkiin ja vaatteisiin jää mukavat valkoiset suolarajat. Itselleni ehkä henkisesti rankinta on armoton pimeys. Vaikka kaupunki on valaistu niin pimeää riittää, koska valkoista lunta ei tule olemaan mailla halmeilla. Tervetuloa talvi ja kaamosmasennus! (onneksi olen talvella pari kuukautta Suomessa)

Asuntolasta löytyy kaikki tarvittava, mutta ei tämä mikään luksuslukaali ole. Keittiön hella on venäläiseen tapaan kaasuviritteinen (4 kpl keitintasoja), mikä ei haittaa, mutta uuni ei toimi - ei missään kerroksessa. Teeppäs siinä sitten karjalanpaistia tai muita herkullisia suomalaisia perinneruokia. Uunit on huhujen mukaan kytketty pois toiminnasta vaarallisuutensa vuoksi.

Lämmitys ilmestyi tähän taloon melko sopivaan aikaan. Ei ehtinyt tulla kylmä, kuten useissa LOAS:n (nimi muutettu) asunnoissa. Tosin saattaisi harmittaa asua ylimmässä tai alimmassa kerroksessa, koska kerroksien patterit on kytketty sarjaan. Tästä johtuen sydäntalvella viidennessä kerroksessa saattaa tirskahtaa hikikarpalot otsalle pelkästä ajatuksesta ja alimmassa kerroksessa saattaapi tukka jäätyä yöllä seinään - tai sitten ei, mistä näitä tietää. Asioita, jotka täällä asuntolassa saattaisivat herkempiä harmittaa, mutta ei minua, ei ollenkaan:

• Suihkuja on kokonaista yksi (1) neljäätoista (14) ihmistä kohden, vessoja ja lavuaareja on sentään kaksi (2). Noh, ruuhkaahan siinä syntyy aamuisin ja joskus iltaisinkin.
• Keittiössä ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa tahi liesikupua/tuuletinta, ihana rasvan tuoksu tarttuu melko helposti vaatteisiin. Keittiössä on yhteisiä astioita, kuten pannuja, leikkuulautoja, veitsiä jne. Jos ne jäävät joltain tiskaamatta (tapahtuu jostain syystä melko usein), siivooja laittaa ne lukkojen taakse ja palauttaa joskus. Kivaa? Ei oikeastaan.
• Sängyssä ei ole petauspatjaa, joten 20 vuotta vanhan, bonnell-jousitetun huippupatjan kaikki seitsemän jousta hieroivat joskus mukavasti selkää. Tähän löytyi onneksi helppo ratkaisu; siivojaalta huopa, joka ajaa nyt petauspatjan tehtävän.
• Ihmiset polttavat keittiössä tupakkaa. Tämä on kielletty, mutta niinhän se menee: "Jos Venäjällä jokin on kiellettyä, mutta kuitenkin oikein tekee mieli, niin saa suorittaa", terveisiä venäjän kielen professorilta. Lisäksi vararehtori jakoi isällisiä neuvoja tervetulotilaisuudessa: "Jos poltatte tupakkaa asuntolassa ja syttyy tulipalo, kuolette kaikki". Kiitos tästä tiedosta, arvon vararehtori.
• Suosituskotiintuloajat on annettu, mutta niitä ei ole pakko noudattaa, koska vartioidun portin läpi pääsee sisään näyttämällä kulkulupaa. Meillä on 24/7 vartiointi ala-aulassa, jossa istuu yleensä mukavia vanhempia rouvia, jotka tervehtivät iloisesti ja ovat ystävällisiä. Parille ei kuitenkaan ole luoja suonut hymyilemisen tai sosiaalisen kanssakäymisen lahjaa. Se aina piristää kummasti omaakin päivää.

Venäjän kielen opetus on täällä korkealla tasolla, se tuli todettua jo keväällä. Opettajia on useampi ja jokaisella on tietenkin omat tapansa ja metodinsa opetuksen suhteen. Yhdellä kieliryhmällä on aina oma vastuuopettaja, joka pitää tälle ryhmälle kaikki kielitunnit. Venäjän kielessä ei ainakaan meidän ryhmällä ole mitään erillisiä tenttiä, vaan suorituksia arvioidaan niin sanotun jatkuvan arvioinnin perusteella. Luennot ovat hyvin interaktiivisia eli keskustellaan paljon ja opetuskieli on puhtaasti venäjä. Kotitehtäviä on riittämiin - essee-tyylisiä kirjoituksia, tavallisia tehtäviä, lukemista ja esimerkiksi kielilorujen harjoittelua (скороговорка: artikulaatiota parantava harjoitus. Voin kertoa teille ystävät hyvät, ei muuten ole helppoja). Näköjään joidenkin sanakirjojen mukaan скороговорка tarkoittaa sanahirviötä. Niiden harjoittelun jälkeen voi painaa leuan tiukasti takaisin rintaan ja matkata kohti uusia pettymyksiä. Minulla on viikossa 12 tuntia venäjän luentoja ja kotitehtäviin uppoaa viikottain noin 6-10 tuntia.

Mitä tulee englannin kielisiin kursseihin, niin... noh, niin. Meillä on nyt ollut yksi kurssi kokonaisuudessaan, josta oli jo tenttikin. Kurssiin kuului viisi neljän tunnin luentoa (taisin käydä luennoilla kolmesti), ryhmätyö sekä tentti. Ryhmätyöt olivat ihan mielenkiintoisia ja osa ryhmistä oli tehnyt ne erittäin hyvin. Meidän ryhmä ei panostanut tämän työn eteen aivan satasella (meniköhän siihen kolme kokonaista tuntia). Luennoitsijoiden englanninkielentaito ei välttämättä ole aivan terässään ja varsinkin ääntämisen kanssa voi tulla raja vastaan; sanan saattaa tietää, mutta aivan päin mäntyä lausuttuna se ei vaikuta tutulta. Verotuksen ja Venäjän poliittisen järjestelmän kurssilla luennoitsijat puhuvat erittäin selkeää ja hyvää englantia. Muutenkin asia tuntuu olevan yllättävän mielenkiintoista.

Luennot saattavat joskus hieman yllättää; yhdellä luennolla piirsimme jokainen mielikuvaharjoituksen avulla oman linnamme, johon tuli sijoittaa rahoitusmarkkinoiden komponentteja. Samaisella luennolla rakensimme tuoleista muurin ja olimme paperipallosotaa... Jep... Olikohan tämä nyt sitä innovatiivista oppimisympäristöä?

Tentti oli kurssin sisältöön nähden mielestäni vaikea, en siihen tosin hirveästi lukenutkaan. Siinä oli 31 monivalintakysymystä liittyen Venäjän rahoitusmarkkinoihin / -instrumentteihin tai rahoitusmarkkinoihin / -instrumentteihin yleisesti. Osasin vastata kouralliseen, loput meni sitten valistuneina arvauksina. Jotkut kysymykset olivat muotoiltu niin hienolla tai vanhoillisella englannin kielellä, että en ymmärtänyt mitä vastaukselta halutaan. Mikä oli sitten kurssin lopputulos. Ryhmätyöstä täydet pisteet, läsnäoloista täydet pisteet ja tentistä 67 % oikein; loppuarvosana viisi. Kurssin keskiarvo oli 4,8 ja osallistujista kukaan ei saanut nelosta huonompaa numeroa. Näillä mennään...

Eräs erikoisuus opiskelussa täällä on pienet ryhmät ja luokat. Kursseilla on yleensä alle kymmenen oppilasta ja luokat ovat erittäin pieniä, 12-16 hengen tiloja. Luokissa en ole nähnyt mitään hifistelyä - ainoastaan liitutaulu, penkit ja pöydät. Ilmanvaihto toimii, kun avaa ikkunan. Jos luennoitsija tarvitsee projektorin luennon pitämiseen, kulkee se kätevästi kainalossa.

Mitäs muuta. Ei mitään. Aika-avaruus on poimuttunut täällä samalla tavalla kuin Suomessa.  Tähtitaivas ei paljon eroa Etelä-Suomen näkymästä. Liha on heikko ja teräs on melto. Joulupukkia ei ole. Bensiini on halpaa. Pakkasta on jo ollut. Ensilumi tuli ja lähti. Vettä tai räntää satelee harva se päivä. Joulu ei ole joulukuussa vaan tammikuun 7. päivä. Ruska oli melko näyttävä.

Tulikin mieleeni, että joululoma alkaa jo joulukuun alussa ja kestää 1.2. asti. Pitkä joululoma kompensoidaan pitkälle kesään jatkuvalla kevätlukukaudella (kestää virallisesti 30.6. asti). Itse ajattelin häippäistä täältä viimeistään 3. toukokuuta, jotta ehdin viedä Reetalle synttärikukan ;) Lisäksi 4.5. minulla on Suomessa viimeinen tentti, ikinä.

Ikinä.

Kaiken kaikkiaan oleilu täällä Venäjänmaalla alkaa kirvoittaa pientä ikävöintiä Suomea tai Suomessa olevia asioita kohtaan (kaikki ei suoranaisesti johdu Venäjästä, vaan siitä, että ei ole Suomessa):

• sauna
• ruisleipä
• normaali sänky
• normaali tyyny
• normaalit lakanat
• oma kämppä
• ystävät
• perhe
• luonto
• Ilmanvaihto sekä huoneessa että keittiössä
• asiakaspalvelu
• oikea kahvi
• liikenteen rauhallisuus
• se, että voit nostaa paikallisella pankkikortilla mistä tahansa pankkiautomaatista käteistä pelkäämättä järjettömiä komissioita
• se, että vartijat tms. eivät ala heti aukomaan päätään, jos teet aivan pienenkin virheen
• se, että kassaneidin maailman ei lopu siihen paikkaan, jos unohdat punnita jonkin tuotteen
• se, että kadulla kulkiessa ei tarvitse väistellä kokoajan kanssakulkijoita.
• Suomi.
• ...