Flunssaa pukkaa!

Ehdinpä olla täällä jo 2,5 kuukautta ennen kuin flunssavirus valtasi kehoni ja mieleni. Olen kuitenkin selviytynyt melko helpolla, nimittäin huonetoverini on kärsinyt flunssasta jo kahdesti. Lisäksi täällä on sairastellut vähän yksi jos toinenkin pitkin syksyä, pahimmillaan monta viikkoa. Tällä hetkellä lokaali pandemia taitaa olla pahimmillaan. Pitäähän vuodessa toki aina kevät- ja syysflunssa kokea! Viimeksi olin kipeänä tammi- tai helmikuussa, eli onhan se jo korkea aika nostaa hieman vastustuskykyä.

Tällainen kommuuniasuminen tuo mukanaan aina pieniä ylimääräisiä mukavuuksia. Aivan kuten armeijassa, myös täällä on havaittavissa ilmiö, että kun yksi sairastuu, sairastuu toinen ja kolmas ja neljäs ja kohta kaikki ovat kipeitä. En myöskään oleta, että immuunijärjestelmäni olisi kovinkaan tehokas venäläisiä tai muun maalaisia flunssaviruksia vastaan, vai ovatko ne pirulaiset kansainvälisiä? En tiedä, enkä liiemmin välitä, nyt ne joka tapauksessa tekivät onnistuneen vyörytyksen puolustusjärjestelmäni ohitse.

Valittelin vointiani eräälle kaverilleni, joka kertoi tämän jälkeen, että hänellä on tsekkiläiseltä tytöltä saatuja flunssalääkkeitä. Sanoin, että voisin ehkä nappaista yhden, jos hän ei niitä enää popsi. Kävin hakemassa lääkkeet. Katsoin pakkausta, jossa lukee Анальгин 500 мг, eli Analgin 500 mg. Pakkauksessa on valkoisia nappuloita, joiden keskellä menee halkaisua varten tehty viilto. Kai nämä suun kautta nautitaan, vaikka nimi ei kovin lupaavalta vaikuta...

Selailen internetin ihmeellistä maailmaa ja etsin kyseisestä lääkkeestä jotain tietoja. Mietin, että eipä tullut aikaisemmin mieleeni, etten varmaan osaisi edes ostaa venäläisestä apteekista mitään lääkkeitä, jos tarvetta tulisi. En edes tiedä, onko täällä kaupan suomalaisille tuttuja lääkkeitä, esimerkiksi Ibumaxia tai Buranaa. Sen tiedän, että täällä resepti on vielä jokseenkin tuntematon käsite. Internetin syövereistä löydän tietoa kädessäni olevasta lääkkeestä. Se on ilmeisesti valkovenäjällä valmistettu lääke, joka lieventää kuumetta, särkyä ja muita flunssan oireita. Kai tämän uskaltaa syödä, kyllähän muutkin näitä syö... Kai. Pienen tuumaustauon jälkeen heitän nappulan poskeeni ja huuhdon sen vedellä alas - maku oli ainakin hirveä. Minulla on melko suuri kynnys syödä lääkkeitä, joita en tiedä tai tunnista. Se on varmaan semmoista luontaista selviytymisviettiä.

Alan miettiä, että mitä tapahtuu, jos saan jostain syystä allergisen reaktion (en ole tietääkseni kyllä millekään kovin pahasti allerginen) tai ylipäänsä, jos täällä tapahtuu itselleni tai kavereilleni jotakin mihin tarvitsee nopeasti ensiapua tahi lääkäriä. Mitä teen, miten kauan menee, ennen kuin apu on paikalla, mihin pitäisi mennä? Nämä kaikki asiat ovat Suomessa itselleni hyvin selviä ja luotan Suomen järjestelmään. Täkäläiset ambulanssikuskit eivät ainakaan herätä minun luottamustani pätkääkään. He ajelevat kaduilla ikkunat auki, tupakka suussa, vilkut päällä ja vieläpä täysin normaalia nopeutta. Toinen vaihtoehto tähän vauhdin hurmaan on tietysti se, että kaikki muut ajavat yhtä täysiä, kuin ambulanssit. Tähän teoriaan en kuitenkaan laittaisi rahojani kiinni.

Olen kuullut suositeltavan, että länsimaalaisten kannattaa käyttää American Medical Clinic -nimisiä sairaanhoitopalveluita. Yksi tälläinen parantola sijaitsee melko lähellä asuntolaamme; matkaa on vajaa kilometri. Venäjän valtion tarjoamiin hoitoloihin ei kuulemma kannata mennä, voi tulla niin sanottu kulttuurishokki. En tiedä, millaista näissä kaikille tarkoitetuissa sairaaloissa tai terveyskeskuksissa on, mutta huhut ovat ainakin sitä luokkaa, etten mielelläni niihin menisi. Positiivista kuulemma on se, etteivät bakteeritkaan viihdy niissä rakennuksissa. On minulla onneksi matkavakuutus, jossa ei ole korvauskattoa ja vakuutukseen kuuluu myös nopein mahdollinen kuljetus Suomeen. Tosin Suomeen ei varmaankaan ole mitään asiaa, jos jotain täällä käy, koska viisuminihan on normaalisti hyvässä tallessa yliopistolla!

Toivotaan, ettei mitään radikaalia tapahdu. Turha asiasta liiemmin on stressata ja vanha sanontahan kuuluu Venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy... Etsin kuitenkin varmuuden vuoksi American Medical Clinicin puhelinnumeron kännykkääni. Niin tosiaan, kyllähän se Analgin 500 suun kautta nautittuna vähän oloa helpotti.